Kolumni

Kolumni: Kynttilänliekki ei tuo itsemurhan tehnyttä takaisin, mutta lohduttaa läheisiä


Auni Vääräniemi on uusrovaniemeläistynyt kissalauman palvelija, mediatyöläinen ja Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti.
Auni Vääräniemi on uusrovaniemeläistynyt kissalauman palvelija, mediatyöläinen ja Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti.
Kuva: Jussi Leinonen

Toissa viikolla vietettiin valtakunnallista Itsemurhan tehneiden muistopäivää. Päivän aktiivisena toimijana on itsemurhan tehneiden läheisille vertaistukea tarjoava Surunauha-järjestö, joka tänäkin vuonna välitti tietoa muistopäivän iltana ympäri Suomea järjestetyistä kynttilätapahtumista.

Kynttilätapahtumissa sytytetään kynttilöitä niille läheisille, jotka eivät enää jaksaneet elää. Myös Rovaniemellä Viirinkankaan kappelilla kynttilät syttyivät ja tarjottiin vertaistukea surusta, ikävästä ja kaipauksesta kärsiville vanhemmille, lapsille, puolisoille ja ystäville.

Itse päädyin sytyttämään kaksi kynttilääni kappelin sijaan kotini parvekkeella. Ensimmäisen sytytin aviomiehelleni, joka päätti elämänsä pian kaksi vuotta sitten.

Toisen kynttilän sytytin rakkaan ystäväni 15-vuotiaalle pojalle. Pete valitsi viime keväänä hypätä junan alle. Rippijuhlat vaihtuivat hautajaisiin.

Kollektiivinenkaan kynttilöiden sytyttäminen ei tuo rakkaita takaisin, eikä käännä ajankulkua, mutta kummaa lohtua se tuo. Jo pelkkä tieto siitä, että joku muukin on kokenut saman tuskan, tekee sen kantamisesta helpompaa. Siinä piilee vertaistuen voima.

Itsemurhan tehneiden läheisten toisilleen tarjoama tuki tarkoittaa vähintään sitä, että joku tajuaa, mistä on kyse. Ymmärtää eron siinä, kun läheinen kuolee ja kun läheinen on halunnut kuolla.

"Itse päädyin sytyttämään kaksi kynttilääni kappelin sijaan kotini parvekkeella. Ensimmäisen sytytin aviomiehelleni, joka päätti elämänsä pian kaksi vuotta sitten. Toisen kynttilän sytytin rakkaan ystäväni 15-vuotiaalle pojalle."

Valtakunnallisena itsemurhan tehneiden muistopäivänä koetetaan myös ymmärtää, millä keinoilla itsemurhia on mahdollista ehkäistä. En tiedä siihen muuta reseptiä kuin välittämisen, reagoinnin ja läsnäolon. Pitäisi yrittää nähdä hymynkin läpi, milloin asiat ovat huonosti.

Vaikeaa ehkäisytyöstä tekee se, että useimmat vakavasti itsemurhan partaalla keikkuvat eivät näytä aikeitaan. Masentuneenakin ihminen voi nauraa ja tehdä tavallisia askareita aivan siihen hetkeen saakka, kunnes tekee lopullisen ratkaisunsa.

Julkisuuden henkilöt ovat viime aikoina alkaneet näyttää mallia itsemurhaa koskevien tabujen rikkomisessa. He ovat astuneet esiin ja kertoneet, mitä puolison tai sisaruksen itsemurha on merkinnyt. He korostavat, että läheisiään ei pidä hävetä, vaikka he olisivat kuolleet oman käden kautta.

Tätä rohkeutta olisin halunnut kohdata jo kouluaikana. Silloin pienellä kotipaikkakunnalla teki moni nuori itsemurhan.

Seurakunta pysyi itsemurhien äärellä hiljaa, vaikka oli muutoin aktiivisesti nuorten elämässä mukana. Vertaistukea olisi seurakuntakin voinut tarjota, oli itsemurha kirkon näkökulmasta syntiä tai ei.