Kun tämä kolumni julkaistaan, olen saattanut jo loikata Tornionjokeen lekaharkko sylissäni.
Jos näin kävi, se johtuu siitä, että kohtasin vuonna 1999 Tornion yhteislyseon lukiosta valmistuneet lukiokaverini. Tätä kirjoittaessa kekkerit ovat vielä edessä.
Olemme kaksikymmentä vuotta vanhempia kuin päivänä, jona jona valkolakki painettiin päähän ja kaiken piti olla mahdollista. Kun viimeksi näin suurinta osaa, emme olleet täyttäneet edes kahtakymmentä.