En ehtinyt tehdä historiaa. Myöhästyin kahdella vuodella.
Olin kuusitoista, kun Suomi valitsi Urho Kekkosen presidentiksemme viidennen ja viimeisen kerran. En muista tapahtumaa, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä kyseessä oli yhtä luonnollinen tapahtuma kuin hengittäminen.
Kekkonen oli presidentin synonyymi. Hän hallitsi maatamme neljännesvuosisadan ja olisi hallinnut pitempäänkin, jos ikä olisi oikeasti pelkkä numero.