Käymme lapsuudenystävien kanssa välillä sen tavallisen arjenpurnauksen sijaan keskusteluja iästä. Koska asumme kukin eri puolilla Suomea, keskustelut käydään Whatsappia näpytellen.
Tässä kymmenen hengen porukassa meistä joku ehkä avaa puheen siitä, että peilikuva alkaa näyttää hieman vieraalta. Siitä päädymme pohtimaan ikää ja kriiseilemme kukin sitä, että neljäkymmentä vuotta on ihan kohta jo tosiasia.
Mutta vaikka kuinka syvässä ikäkriisissä kukin meistä joskus räpiköi, yhdestä asiasta olemme tällä akkaporukalla olleet samaa mieltä. Kukaan meistä ei haluaisi enää olla kaksikymppinen.
Tämä yksimielisyys on hämmästyttävää, sillä neljänkympin ikäpyykissä on varmaa, että hometta alkaa löytyä jostakin. Talosta, parisuhteesta, omien korvien välistä. Voisi siis kuvitella, että keski-iän sijaan sitä valitsisi kaksikymppisyyden, jolloin koko maailma on käytännössä avoinna.
Syy oman ikänsä hiljaiseen hyväksymiseen on ehkä yksinkertaisempi kuin voisi kuvitella. Ikävuosien jämähtäessä renkaiksi oman elämän ytimen ympärille huomaa, että keski-iän koittaessa suurimmat valinnat, hyvät kuin huonotkin, on mahdollisesti jo tehty.
Ikä ei silti varjele ketään muutoksilta. Vaikka niitä ei omassa elämässään tekisi, voi joku muu ihminen muuttaa omalla valinnallaan elämäsi suunnan. Puhutaan niin sanotusta perhosvaikutuksesta. Tuntemattomankin ihmisen valinta saattaa heijastaa mitä arvaamattomimmalla tavalla elämäsi kulkuun.
On kuitenkin ymmärrettävää, että ikääntyminen yleensä hirvittää. Tuskaa eivät lievitä nuorehkojen julkisuuden henkilöiden äkilliset kuolemat tai vanhustenhuollon ikävät laiminlyönnit. Elämä tuntuu lyhyeltä, kun sitä katselee vain eteenpäin.
Kerran vuodessa omana syntymäpäivänään olisikin hyvä unohtaa hetkeksi sen edessä häämöttävän ruutulipun tähyily ja pysähtyä miettimään elämäänsä. Henkilökohtaisen vuoden päättyminenhän on ikään kuin tilipäivä, jossa elämän tili on joko plussalla tai miinuksella.
Kun kääntyy katsomaan taaksepäin, on mahdollista ymmärtää, miksi omasta elämästä on muotoutunut sen näköinen kuin se sillä hetkellä on. Mitä on vuoden aikana tapahtunut ja mitä valintoja on tullut tehtyä, joiden ansiosta tai takia on saavuttanut nykyisen pisteen omassa elämässään?
Vääriltä tuntuvat valinnat ovat voineet olla opetuksia ja johtaneet nöyryyteen ja elämänsä kunnioittamiseen. Jos näin ei ole, koskaan ei ole myöhäistä kääntää paattinsa keulaa toiseen suuntaan.
Ikä todellakin on vain numeroita. Ja kun oikein ajatustaan pinnistää, ovat maailma ja elämän ihmeet saavutettavissa, oli mittarissa mikä luku tahansa. Hyvää syntymäpäivää tämänkin päivän sankareille.