Näin juhlapyhien kynnyksellä toivon, että jokaisella on joku, jonka kanssa viettää aikaa. Joku, jonka kanssa turista ja tuijotella takkatulta, olla vaan.
Moni meistä haluaa olla joku. Uskomme, että jokaiselle löytyy joku. Naapurissa asuu joku.
Mutta kuka on se kuuluisa joku, josta aina puhutaan? Se joku, joka loppupeleissä hoitaa kaiken?
Noh. Minähän se olen.
Minä olen se joku, joka herää, kun hampaita pakottaa ja itkettää kolmelta aamuyöllä. Se joku, joka seitsemältä ruokkii ja vie pissalenkille pakkaseen. Se joku, joka pukee haalarin, pakkaa autoon, ottaa hetken päästä pois autosta, riisuu haalarin ja pukee tossut. Vilkuttaa ja lähtee töihin.
Minä olen se joku, joka vastaa sähköpostiin ensi tilassa. Se joku, joka ottaa palautteen vastaan ilomielin ja toteuttaa korjausehdotukset hymyssä suin. Se joku, jonka mielestä jokainen tehtävä on mielenkiintoinen haaste, joka kehittää osaamista.
Minä olen se joku, joka huolehtii ryhdistään satulatuolilla, keppijumpalla ja venyttelyllä.
Minä olen se joku, joka supermarketissa katsoo, että pöytään löytyy ajan suositusten mukaiset ravinteet. Se joku, joka jättää neljä kassillista kulutustavaraa eteiseen ja ampaisee hihna kourassa lenkille, jotta jokainen perheenjäsen saa tarpeeksi liikuntaa, satoi tai paistoi.
Minä olen se joku, joka ilmoittaa, että huomenna on treenit ja kysyy, ketkä ovat tulossa. Se joku, joka hankkii tuuraajan, kun jollakin on välineet hukassa. Se joku, joka kyyditsee, kun omasta autosta on rengas puhki tai bensa loppu. Se joku, joka siistii pukukopin ja sammuttaa valot.
Minä olen se joku, joka miettii hiilijalanjälkeään liikennevaloista kaasuttaessa. Se joku, joka tuhlaa parikymmentä kilosenttiä kalliimpiin banaaneihin, jottei riistäjä voita. Se joku, joka lajittelee biojätteet ja vie muovipakkaukset omaan tynnyriinsä.
Minä olen se joku, joka yrittää tehdä valintansa niin, että pohjoisen lapset saisivat jatkossakin nauttia lumisesta talvesta.
On hienoa olla joku. Sitä tuntee elävänsä. Välillä myös kuolevansa.
Joskus, kuitenkin, joku haluaa olla kuka vaan. Sillä kuka vaan voi maata sohvalla, tuijottaa sontaa ruudulta ja ahtaa teollisesti tuotettua moskaa naamariinsa. Kuka vaan voi uhriutua hyvinvointivaltiossa ja syyttää ongelmistaan muita. Kuka vaan voi päästää itsensä helpolla.
Mutta kuka vaan ei koe täyttymystä, kun juhlapyhänä pysähtyy miettimään aikaansaannoksiaan. Joku sen sijaan rentoutuu tyytyväisin mielin, kenties juhlajuoman ääressä.
Järki päässä, tietysti. Koska joulunakin on oltava joku roti.
Hyviä pyhiä!