Juna pysähtyy tismalleen aikataulun mukaan kello 16.40 Kemiin raiteelle yksi. Tähän junaan on helppo hypätä suoraan aseman edestä.
Nousen vaunuun numero 12. Istuinpaikkani on varattuna vaunun keskellä olevaan laajempaan tilaan, minkä yhteydessä on työskentelypöytä. Kätevää.
Lisää plussaa VR:lle tulee siitä, että se on tiennyt sijoittaa myös tuttavani Leenan samaan vaunuun kanssani.
Oulussa joudun vaihtamaan junaa ja noustessani istuinpaikalta, huomaan, että Kemi-Oulu -välisen junan istuinpenkit olivat kulahtaneet ja likaiset. Ilmeisesti joku oli lätrännyt kahvin ja suklaan kanssa tällä samaisella paikalla juuri minua ennen ja sotkenut kangaspenkit. Nyt tahrat ovat takissani. Iso miinus VR:lle.
Junan vaihtoväli on juuri sopiva eli 20 minuuttia. Tampereelle matkaava juna lähtee Oulusta myös minuutilleen aikataulun mukaisesti. En mene omaan vaunuuni, vaan siirryn testaamaan ravintolavaunun palveluita, koska nälkä kurnii suonissa.
Tiskin takana on tiukanoloinen, harmaahapsinen rouva. Hän huikkaa keittiöön ruokatilaukset niin kuin paremmassakin ravintolassa konsanaan, ojentaa valmiin haarukkaveitsipakkauksen ja tuopillisen omenamehua. Yhteishinnaksi tulee hiukan alta pari kymppiä.
Siirryn pöytään ja vain parin minuutin kuluttua toinen keittiöhenkilö tuo ruoat pöytään. BBQ kanaa parmesaanirisotolla on varsin tyylikäs, värikäs ja hyvänmakuinen annos. Eräälle toiselle tuodaan munakas ja se on täysi pettymys.
Pettyneitä olemme myös ravintolavaunun pöytien pintoihin. Ne ovat niin liukkaat, että aterimet ja lasit liitävät pitkin pöytää junan kurvatessa kiskoilla eteenpäin. Ymmärrämme toki, että jos puolet siideristä valuu lattialle, se on tuottoisaa VR:lle, mutta tämä ei ole kovin mukavaa matkustajille.
Tulomatkalla ravintolapöydässämme istuu varsin näppärä herrasmies. Hän neuvoo meille vinkin, jolla saa lasit pysymään paikoillaan: laita servetti lasin alle. Näin syntyy kitkaa tuotteiden väliin ja lasit pysyvät siinä missä pitääkin.
Koska olemme avuliaita kanssamatkustajia, välitämme tätä ilosanomaa myös naapuripöydässä kaksin käsin lasejaan puristaville asiakkaille.
Nykyaikaisen junan vessat ovat tilavia ja jopa moderneja. Ovet avataan ja lukitaan sähkölukoilla, samoin kuin wc:n pöntön tyhjennys toimii seinässä olevaa logoa napauttamalla. Vessa on siisti, ei moitittavaa siltä osin, mutta yksi kysymys juolahti mieleeni. Miksi vessat ovat niin kaukana ravintolavaunusta ja miksi niitä on niin vähän?
Entäpä sitten muu henkilökunta? Lippujani kyselleet konduktöörit olivat nuoria, komeita ja kohteliaita, siitä ekstrapisteitä.
Tammikuinen matka VR:n kyydissä sujui hyvin, vaikka paluumatkalla lumisade muuttui varsin sankaksi. Siitä huolimatta olimme aikataulussa.
VR on siis tarttunut negatiiviseen palautteeseen ja