Toukokuun lopun ukonilmassa räjähti vanha mahtipetäjä sanan mukaisesti kappaleiksi. Nojaan sen rungon tynkään, ja uumoilen tapahtuman ääniefektejä ja sen jälkeistä hiljaisuutta.

Mietin monenko minuutin mittaisia hiljaisia hetkiä voi nykyään kokea. Suomessa on vielä mahdollista löytää paikkoja, joissa ei toviin kuulu kuin luonnon omia ääniä – linnunlaulua, tuulen kohahtelua, veden liplatusta ja omasta liikkumisesta syntyviä ääniä.