Kolumni

Ko­lum­ni: Koiran omis­ta­mi­ses­sa vai­kein­ta on vastata yhteen ky­sy­myk­seen: Joko on aika?

Kun olin tekemässä koiran lopetuspäätöstä ensimmäistä kertaa, viivytin sitä liian pitkään. Odotin jotain merkkiä juuri oikeasta hetkestä, mutta ei sitä koskaan tullut.

Kuraiset tassunjäljet matolla, pureskeltu kenkä, rähjäämisongelma, kaatosade ja viipyilevä kakka… kaikki koiranomistajan arkiset ongelmat kalpenevat, kun seisoo sen mahdottoman, viimeisen kysymyksen edessä: Joko on aika?

Ehkä vasta ensi kuussa? Vielä on hyviäkin päiviä. Kun ostan parhaita mahdollisia herkkuja, se vielä syö. Toisinaan. Kuinka raskaita hoitoja koiran voi laittaa käymään läpi? Onko se normaalia vanhuutta, ettei oikein enää näe eikä kuule ja liikkuu jäykästi? Eihän vanhuus ole sairaus.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa