Vanhan kotikaupunkini punatiilinen koulurakennus on purettu. Tyhjä tontti näyttää lohduttavalta. Luojan kiitos, tuota rakennusta ei enää ole.

Vielä reilut kolmekymmentä vuotta sitten se oli pahin paikka. Koulu, josta muistan lähinnä ilkeät sanat, kiusaamisen ja sen, ettei kukaan siihen puuttunut. Olin vain se, jolle sai sanoa mitä tahansa.