Hei, tuleva lemmikkini! Olet ehkä huomannut, ettet asu vielä luonani. Kyse ei ole siitä, ettet olisi toivottu. Minähän kiemurtelen kissa- ja koirakuumeessa. Kyse ei ole siitäkään, ettet olisi arvostettu. Päinvastoin, olet sinä. Siitä nyt kiikastaakin.
Pohdin sanaa lemmikki, kuinka kaunis ja kiero se on. Kuulostat joltain suloiselta ja hyvänä pidetyltä. Lemmikki on myös kasvin nimi. Englanniksi sininen kukka tunnetaan nimellä forget-me-not, älä unohda minua.
Älä säikähdä, mutta meillä Suomessa te eläimet olette usein molempia: hellittyjä ja unohdettuja.
Me ihmiset rakastamme teitä niin, että esittäydymme koira- ja kissaihmisinä. Muistelemme sukumme edesmenneitä pystykorvia, kissaneitejä ja aikoja, joina jaoimme pihapiirin, pirtin ja perkeet kanssanne. Yhteisellä reviirillä ihmiselle, hallille ja katille riitti työtä, suojaa ja hyvinä aikoina ruokaakin. Melkoinen diili, vaikkei ihminen silloinkaan eläintä tajunnut.
Lemmikkini, ajat ovat muuttuneet hyvässä ja pahassa. Siinä missä esivanhempamme asuivat maalla, yhä useampi meistä elää sellaisissa miljöissä, kuin Rovaniemen keskusta. Yhä useamman maatiaiskissan, rekikoiran ja ihmisen reviiri rajautuu muutamaan neliöön ja tuplaoveen, joka eristää eroahdistusitkun äänet rapusta.
Ennen asutimme samaa tonttia, nyt erkanemme päivittäin tuntikausiksi, sillä nykyihminen saa leipänsä työpaikoilta ja -keikoilta. Ihmiselle kaupunki voi olla kutsuva (hupia riittää niin kauan kuin rahaakin), mutta kotieläin on siellä liki sijaton: vieras kaikkialla, paitsi kerrostalokopissaan.
Lemmikkini. Liian monet teistä hankitaan, jotta ihmistä odottaisi joku illalla kotona. Liian moni teistä elää opiskelijaluukussa, koska ennenkin on eläimen kera eletty. Liian moni teistä päätyy vastuunkannon harjoituskappaleeksi. Kissa ennen koiraa, koira ennen vauvaa, tiedäthän.
Kiitos tieteen, tiedämme teistä vuosi vuodelta lisää. On paljastunut, ettei kissa ole koiraa vaatimattomampi elätettävä. Kissa, kuten koira, voi paljon paremmin, kun se sosiaalistetaan emon lempeydellä laajan maailman tavoille: kulkemaan eri maastoissa, saalistamaan leikisti ja oikeasti, kohtaamaan päivittäin jotain viiksiä värähdyttävää. Jotain, mitä city-ihminen ja -asunto harvoin tarjoavat maanantaista sunnuntaihin.
Ei vika ole sinun. Me ihmiset tämän yhtälön sotkimme.
Älä siis ylläty, jos tapaamme vasta vuosien päästä. Vietän vielä tovin liikkuvaa elämää. Et halua olla osa sitä, vaikka minä sinusta ilahtuisin.
Ja lopuksi, lemmikkini. Kun kohtaamme, lupaan, etten inhimillistä sinua liikaa – tätä kirjettä enempää.