Rovaniemeä on pidetty talviurheilukeskuksena, mutta kuin vaivihkaa siitä on tullut myös sisä- ja kesälajien mekka. Lippulaivana toimii jalkapallo, mutta monen muunkin lajin urheilijat kilpailevat kansainvälisellä tasolla.
Kun olosuhteet ovat hyvät ja seurat menestyvät, niille syntyy sekä mahdollisuuksia että velvollisuuksia järjestää entistä suurempia kilpailuja. Rovaniemellä tämä näkyy koko kevään, kun kaupungissa kisataan useiden lajien mestaruuksista.
Pelin avaavat viikonloppuna painonnoston Masters SM-kisat. Masters on painonnoston nimi veteraanisarjoille eli nostajat ovat iältään jotain 35 ja 90 ikävuoden välillä. Mukana on noin 250 urheilijaa tukijoukkoineen.
Kuten tuttu kuuluttaja osuvasti asian ilmaisi, Masters-kisoissa nähdään ”mielenkiintoisia” suorituksia. Tämä tarkoittaa huippunostoja ja ennätyksiä, mutta myös persoonallisia tekniikoita, iloisia ilmeitä ja hurttia huumoria. Viimeiseen kuuluu erityisesti ”vitsejä” olkapää- ja selkävaivoista ynnä muista iän iloista.
Painonnoston arvokisakevät Rovaniemellä jatkuu toukokuussa 15- ja 17-vuotiaiden SM-kisoilla ja huipentuu kesäkuussa Masters EM-kisoihin, joita nostetaan urheiluopistolla peräti viikko.
Toukokuussa Rovaniemellä väännetään myös judon Pohjoismaiden mestaruuksista. Mukana ovat sekä nuoret, yleisen sarjan judokat että veteraanit, ja kilpailijoita saapuu kaupunkiin nelisensataa. Judossa PM-kisat ovat iso tapahtuma, eikä kilpailuja ole koskaan järjestetty näin pohjoisessa.
Kevään tapahtumista ylivoimaisesti mittavin on lentopallon Power Cup, joka tuo kaupunkiin jopa 10 000 pelaajaa ja huoltajaa kesäkuun alussa. Osallistujamäärä ylittynee vasta kesällä 2020, kun suunnistuksen Jukolan viesti juostaan Mäntyvaarassa.
Ainakin tapahtumien määrällä ja laadulla mitaten Rovaniemi on urheilukaupunki!
Työni puolesta olen seurannut myös kevään muita kamppailuja, nimittäin vaalikamppailuja. Eduskuntavaalien lisäksi toukokuussa äänestetään eurovaaleissa. Maakuntavaalit jäivät kisakalenterista pois, vaikka lajin kattojärjestö koitti niitä sinne pitkään ujuttaa.
Politiikassa ja urheilussa on jotain samaa ja joskus urheilu on politiikkaa. Yksi asia näitä kisoja näyttäisi kuitenkin erottavan.
Iso osa politiikasta rakentuu juuri nyt kärttyisyydelle. Yksi tavallisista keskustelunaiheista on se, kuinka tylysti toisia pitäisi saada herjata. Lavoilla ja tatameilla noudatetaan puolestaan käytössääntöjä, jotka korostavat kunnioitusta ja kohteliaisuutta.
Politiikassa juuri puhe on tietysti pääosassa, ja sen taitaja menestyy. Toinen asia on, millainen strategia lopulta luo ihmisten välille ymmärrystä ja sitä kautta toiminnalle jatkuvuutta.