Oi ihana kevät. Ensin jännitti, riittääkö hiihtokelejä myöhäiseen pääsiäiseen. Sitten vielä vappuna hiihdeltiin onnellisina. Myöhäisenä äitienpäivänä hiihdetään yhä.
Ounasvaaralla on tullut jo viikkoja fiilisteltyä viimeistä kertaa näillä lumilla ennen sohjoa ja vetisiä polkuja. Vielä mitä! Äitienpäivänä pääsi lenkkareilla talvireitin ympäri, laduilla suihkivat hiihtäjät. Polun paksu lumipeite oli pakkasyön jäljiltä kestävä, siellä täällä pilkottava maa kuiva ja jäinen.
Jänikset ovat nyt meitä paremmin ajan tasalla: karvanvaihtoajan väritys on täysin yhtenevä metsänroskaisen, tummuvan lumen kanssa. Evoluutio ei ole pysynyt ihmisen nopeuttaman ilmastonmuutoksen mukana. Syksyisin valkoiset jänikset ovat kuin huutomerkkejä lumettomassa metsässä.
Onhan se hullunkurista, että keskiyön auringon jo paistaessa Nuorgamissa lunta sataa vielä Helsingissäkin. Toisaalta on lohdullista, että ilmasto yllättää vielä näinkin päin. Pekka Poudalle monta hymiötä ja aurinkoa, kun näytti meille purnaajille toisenlaisen tavan suhtautua viileään kevääseen. Huumori tekee kaiken siedettävämmäksi.
Ensi viikonloppuna Ounasvaaralla järjestetään seikkailukisa työhyvinvoinnin nimissä. Hyvinvointi ja iloinen, ratkaisukeskeinen asenne ovat kultaakin kalliimpia koko elämässä ja varsinkin työyhteisössä.
Positiivinen asenne saattaa osoittautua kisassa välttämättömäksi, jos rospuutto osuu kohdalle. Teatterilta lähdetään seikkailemaan Nätti-Jussin hengessä rohkein ja avoimin mielin.
Yltiöpositiivisuus ei kaikkia miellytä, kuten tämän lehden edellinen lauantaivieras kertoi. Kaikki ylilyönnit ovat arveluttavia, mutta positiivisuus lienee harmittomimmasta päästä. Itselläni on kestoprojektina pyrkiä rukkaamaan asenteitani myönteiseen suuntaan. Voin kertoa, että myötäsyntyistä tai kotoa opittua se ei ole.
Äiti jäi leskeksi nuorena ja raatoi ilottomasti yötä päivää pitääkseen neljä rasavilliä tytärtä hyvän katon alla, leivässä ja vaatteissa. Siihen aikaan myönteisyys ei ollut mikään arvo. Työhyvinvoinnista tai koulussa ja työssä viihtymisestä ei oltu koskaan kuultukaan.
Päinvastoin. Otsasi hiessä on sinun leipäsi tienaaman ja mies se tulee räkänokastakin mutta ei tyhjän naurajasta, ja pitkä litania vastaavia elämänohjeita.
Äiti teki kaikkensa ajan parhaan tietämyksen mukaan, ja muistelen häntä pelkästään rakkaudella ja myötätunnolla.
Hatarasti muistamani isän mielialat ailahtelivat, kuten viinamäen miehillä yleensä. Lempinimikin hänellä oli: Kärty.
Hämmästelen jatkuvasti , miten jotkut osaavat suhtautua vastoinkäymisiin ärtymättä ja rakentavasti. Kätken heiltä oppimiani kultajyviä sydämeeni ja yritän ottaa oppia. Jos joku joskus saa omaan ajatteluunsa pienenkin pilkahduksen positiivisuutta minulta, tulen ikionnelliseksi. Minusta elämän pitää olla mahdollisimman hyvää, onnellista ja tuskatonta kaikille, lajiin katsomatta.
En ole positiivisuuden apostoli. Olenpahan yksi kärttyisä ja totinen stressipallero elämänmittaisella oppitunnilla kohti iloisempaa ja kepeämpää, mutta vastuullista ja eettistä elämää.