Tähän aikaan joulukuusta nukuin lapsena huonosti. En välttämättä jännittänyt joulupukkia tai lahjojen määrää. En pelännyt ikkunoiden takana tepsuttavia tonttuja, kuten yksi sukulaispoika. Hän oli niin huolestunut punalakkisten uteliaisuudesta ja kielimiskyvystä, että kysyi isältään, voisiko niitä vaikka ampua.

Olin huolissani kalenterini puolesta. Yleensä eteisen seinää koristi äidin itse tekemä kalenteri, josta joka aamu paljastui jotain pientä mukavaa molemmille sisaruksille.