Pyhäinpäivänä muistan kirkonpenkin ja kaikki he, jotka olen siitä viimeiselle vaellukselleen saattanut.
Olen istunut siinä mustissani kymmeniä kertoja. Olen kuunnellut haikeita kelloja, hallitsemattomia tyrskähdyksiä valkealla arkulla, ihmetellyt Alatornion kirkon suuria valaisimia ja sitä miten kauniisti ne kiinnittyvät lautakattoon.
Olen miettinyt rakentajia, sitä suunnatonta työmäärää, taitoa laittaa lauta kaartumaan holvistoon.