Kun kaikentietäjä kysyy, on turha vastata. Hän kuulee vain omat ajatuksensa. Kaikentietäjä vastaa aina kysymyksiinsä itse. Todellisuudessa hän ei edes kysy mitään, vaan ainoastaan esittää kysyvänsä, koska niinhän sivistyneet ihmiset toimivat – kysyvät välillä jotakin toiselta, ottavat kaikki osapuolet mukaan keskusteluun, antavat tilaa erilaisille näkökulmille. Kaikentietäjä tietää tietenkin myös tämän. Hän keskusteleekin varsin mielellään, mutta ei toisten kanssa, vaan heidän ylitseen.
Kaikentietäjä tietää ihmeellisiä asioita. Hän tietää, mistä sinä saat loukkaantua, ja mistä et. Hän selvittää puolestasi mieltäsi vaivaavat asiat ja kertoo, mitä sinun kuuluu niistä ajatella. Jos jokin hulvattomaksi tarkoitettu vitsi ei naurata sinua, hän selventää kärsivällisesti, että kyse on vain sinun ja muiden kaltaistesi herkkänahkojen poikkeuksellisen heikosta huumorintajusta.
Filosofi Emmanuel Levinas (1906-1995) kuvasi tuotannossaan tällaista kaikentietäjän roolia käsitteellä totaliteetti. Se tarkoittaa maailman ja samalla toisten ihmisten ja olentojen haltuunottoa tiedon ja kielen avulla. Tällöin huomion ja arvonannon piiristä rajautuvat pois kaikki itselle vieraat ajattelutavat, kokemukset ja tunteet – siis kaikki minun näkökulmastani hämmentävä, epämääräinen ja vaikeasti sanoiksi taipuva.
Levinasin mukaan kaikissa ihmisissä piilee mahdollisuus totaliteetin värittämään maailman tarkasteluun. Jokaisen eteisestä löytyy kaikentietäjän saapaspari. Niihin saappaisiin saattaa tehdä mieli hypätä etenkin silloin, kun toisten kokemukset tuntuvat itsestä uhkaavilta, oudoilta tai vain kovin etäisiltä.
Lievemmissä muodoissaan totaliteetti-ajattelu tarkoittaa esimerkiksi omaan toimintaan kohdistuvan kritiikin kuittaamista yksinomaan toisten ymmärtämättömyydellä ja oman äänen korottamista entisestään sen sijaan, että pysähtyisi todenteolla kuuntelemaan toisia.
Äärimmillään se tarkoittaa pyrkimystä vaientaa, mitätöidä ja hävittää toisenlaisuus maailmasta.
Levinasin filosofian katsotaan muovautuneen voimakkaasti hänen elämänkokemustensa pohjalta. Liettuassa juutalaisperheen pojaksi syntynyt Levinas toimi toisessa maailmansodassa Ranskan armeijan tulkkina. Vuonna 1940 hän joutui saksalaisten vangiksi ja vietti viisi vuotta vankileirillä. Suurin osa hänen perheestään ja sukulaisistaan kuoli keskitysleireillä.
Levinasin etiikan ytimessä on toisen kohtaaminen kasvoista kasvoihin vailla kaikentietäjän naamiota. Toisten eettinen kohtelu edellyttää kunnioitusta ja huolenpitoa myös silloin, kun heidän kokemuksiinsa voi olla vaikea samaistua. Se vaatii uskallusta luopua turvallisesta kaikentietäjän roolista, ja kohdata toiset yrittämättä hallita ja ymmärtää heitä pohjaan saakka – sen myöntämistä, että Minä en ole kaiken mittapuu, sillä toisen kasvot kertovat aina enemmän ja jotakin muuta, kuin mitä minä tiedän ja käsitän.