Tyyni järvenselkä, koivikko ja kukkaketo. Tytöllä yllään kesäinen mekko ja päässään kukkaseppele. Pojalla polvihousut ja sandaalit rohkeasti ilman sukkia.
Kaunis kuva suomalaisesta juhannuksesta, mutta ei ehkä ihan totta.
Tämä on totuudenmukaisempi juhannuskuva: pidimme juhannuksena grillijuhlat ulkona. Sää oli tietysti mallia merilappilainen kesäkuu normaalisti. Eli kymmenen lämpöastetta ja järkyttävä tuuli mereltä päin. Kaivoimme vieraille lainaksi kaikki mahdolliset talvikamppeet pilkkihaalaria ja mummun vanhaa turkkia myöten.
No suomalainen kesä on pukeutumiskysymys. Olen vuosien aikana oppinut, että ihan kaikkia talvivaatteita ei kannata roudata varastoon vapulta.
Kannattaa jättää naulakkoon varalta joku toppa- tai untuvatakki, joka yllä tarkenee grillata, pelata golfia, onkia, hillua kesäfestareilla ja käydä uimassa.
Parikymppisenä minäkin lähdin "maalle" viettämään juhannusta silloisen helluni kanssa. Olin suunnitellut matkaa suomifilmiaurinkolasit silmilläni. Mielessäni siinsi viljapelto, ilta-aurinko, lavatanssit ja romanttinen hetki heinäladossa.
Kohteessa oli ihan kuollutta. Ei lavatansseja, pellot oli pantu pakettiin aikapäiviä sitten. Vettä satoi eikä sortumisvaarassa olevaan latoon saanut missään nimessä mennä.
Toisen kerran lähdin kaveriporukalla Oulun Nallikariin (silloin oli muuten ihan kiva ilma, mikä on minusta aivan käsittämätöntä!). Kohokohtana piti olla kokonpoltto keskiyöllä, mutta joku sankari oli ehtinyt tuikata sen tuleen jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä.
Leirintäalueella nukuimme asuntoautossa, jonka ovia ei saatu lukkoon. Ilmeisesti olimme hieman väsyksissä, koska kukaan meistä ei herännyt rosvojen vierailuun.
Varkaat veivät ainakin lompakon, nahkatakin ja vyön. Minulta ei viety mitään, koska minulla ei ollut mukanani mitään (toisin kuin nykyään, kun reissu kuin reissu täyttää farmariauton äärimmilleen).
Tälle juhannukselle emme ole tehneet suuria suunnitelmia vaaleanpunaiset- tai suomifilmiaurinkolasit päässämme. Toppatakki on kuitenkin syytä pitää käden ulottuvilla.