Rovaniemi on maaginen paikka napapiirillä, jossa voi tavata joulupukin vuoden jokaisena päivänä. Vuosittain tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ympäri maailman suuntaavat tähän arktiseen kaupunkiin kokeakseen aitoa joulun taikaa.
Me paikalliset asukkaat taas saamme mahdollisuuden kokea kansainvälisen lomakohteen hektistä vilskettä kotikulmilla. Lisäksi meillä on hihassa ässä, jonka avulla voimme nauttia kokemuksesta kevein mielin: turistirysästä pääsee nopeasti kotiin, mikäli v-käyrä sattuisi kääntymään kohti koillista.
Joulupukin Pajakylässä oli menneenä viikonloppuna ihanteelliset olosuhteet: raikas talvikeli, kymmenisen astetta pakkasta, kirkkaasti kaamoshämärässä loistavat valot ja paljon iloisia kasvoja.
Seurueemme lapset olivat muutamassa sekunnissa kuin kalat vedessä ja ottivat kaiken ilon irti liukumäistä, lumikasoista ja kaikenkirjavista kilkattimista. Me aikuiset keskityimme tarkkailemaan ihmisvilinää.
Heti parkkipaikalta lähtiessä pisti silmään lasten moottorikelkkarata, jossa työskentelevä opas ohjasti kersoja avopäin. Hiukset olivat komeat, mutta esimerkistä lasten suuntaan en ole aivan varma. Adonis veteli samaa rinkiä pää paljaana vielä pari tuntia myöhemmin.
Ilman pipoa piehtaroivat lumessa myös brittilapset, joiden vanhemmille teki mieli mennä antamaan pari pukeutumisneuvoa. Päätin antaa asian olla, kun huomasin, että touhuja valvova äiti imeskeli mehujäätä.
Napapiirin linjaa ylittänyt aasialaisnainen oli kohtuullisen lähellä ekstaasia, kun hän välitti somekanavaansa suoraa lähetystä tapahtumasta. Rahtunenkin tuota onnea olisi kantanut minut läpi pimeän talven ilman huolen häivää.
Ei ole kevyt keikka matkustaa kylmiin olosuhteisiin lomalle, jossa suoritetaan koko rahan edestä. Muutamaan päivään kun mahduttaa poroajelua, moottorikelkkailua ja rekikoirakierrosta, syö nuotiolla makkaraa ja jahtaa illat niska kaaressa revontulia, voi koittaa turnausväsymys. Sen sai kokea naiskolmikko, joka nuokkui myymälärakennuksen tuulikaapissa kuin suomalaiset Tallinnan terminaalissa.
Joulupukin Pajakylässä voi nykyään myös majoittua, halutessaan varsin hulppeasti. Mietimme, mistä yösijasta maksaisimme yhtä sievoisia summia kuin matkailijat täällä komeista lasihuoneistaan. Emme keksineet mitään. Olemme suomalaisia – luultavasti säästäisimme rahat ja lyhentäisimme ylimääräisen erän asuntolainaa.
Rovaniemi ja Lappi todellakin ovat talvinen ihmemaa, jonka puhtautta ja kauneutta pidämme itsestäänselvyyksinä. Niitä osaa arvostaa kiinalainen, joka saastesumusta matkustaa toiselle puolen maapalloa, viettää elämänsä loman, ostaa kiinalaista muovia ja vie sitä tuliaisina Kiinaan.
Matkailu avartaa – myös toisten matkailu. Käypä ite vilikasseen.
Kirjoittaja on lappilaislähtöinen, keski-ikää lähestyvä ex-suurkaupunkilainen, joka vaihtoi metron maastopyörään ja työskentelee nyt rovaniemeläisessä mainostoimistossa.