Saksalaisen kirjallisuuden mieleenpainuvimpia joulun kuvauksia on Heinrich Böllin Ois joulu ainainen -novelli (teoksessa Tohtori Murken kootut tauot 1962). Siinä kuvataan toisen maailmansodan jälkeistä aikaa Etelä-Saksassa. Minäkertoja kuvaa Franz-setänsä vaimoa, Milla-tätiä, joka on aina rakastanut joulua. Juhlasta on tullut kertojan tädille tärkeä toisen maailmansodan päätyttyä.

Sodan jälkeen vietetään ensimmäistä joulua, mutta kun juhlallisuudet alkavat päättyä ja joulukuusi on vietävä pois, täti saa odottamattoman voimakkaan reaktion, johon suvun on keksittävä ratkaisu.