Silloin en tajunnut istuvani legendan luona.
Vaarini oli 70-luvulla rakentanut kelohongasta eräkämpän Inarijärven rannalle. Vuosikymmeniä myöhemmin kohtasin lähistöllä suurmiehen.
Hän oli mökkinaapurimme, ruisleivästä ja suomalaisesta ruoanlaittoperinteestä ylpeänä puhunut mies Väinämöisen lakissa: Jaakko Kolmonen.
Siellä minä istuin ala-asteikäisenä nassikkana hämärässä mökissä nakertaen kuivattua poronlihaa, jota kaivettiin pienestä nahkapussukasta.
Tunnustan: en muista tuokiosta juurikaan pussukkaa enempää.