Valmistuin viime tammikuussa taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta. Uusi uljas maailma odotti – ja olikin odottanut hyvän tovin. Kymmenen vuotta, kolmanneksen elämästäni olin ehtinyt nauttia yliopistokulttuurista.

Pitkitys oli systemaattista. Kasvatin ansioluetteloani, sillä huoli työllistymisestä oli alati läsnä – ainakin meidän mediaopiskelijoiden keskuudessa, joille yhä ennustetaan lähinnä kortistoa. Opinahjon sijainti kaukana Etelä-Suomeen keskittyneistä ammattipiireistä antoi alan työlle lähes myyttiset mittasuhteet.