Hyvää juhannusta ja terveisiä Abruzzosta Italiasta, Rooman korkeudelta saappaan toiselta rannalta. Vuokra-autolla ja -polkupyörällä on taas tullut ajettua melkoinen määrä kilometrejä.
Tiedättekö, miksi italialaiset joskus tööttäilevät autoillessaan ja huitovat niin paljon käsillään? En minäkään ole varma, mutta täällä aiemmin jonkin aikaa asuneenakin minulla alkaa olla teoria.
Väitetään, että Italiassa liikennesäännöt ja -merkit ovat tulkinnanvaraisia. Siinä on perää. Ja kumpi on tärkeämpää: se, että ihmiset pääsevät elämässään tärkeisiin paikkoihin, vai se, että sääntöjä noudatetaan pilkuntarkasti?
Täällä valinta osuu ensimmäiseen. Näin on etenkin väistämisvelvollisuuden ja pysäköinnin tapaisissa asioissa. Jos kaikki pitäisivät oikeuksistaan kiinni, lamautuisi näillä automäärillä ja liikennejärjestelyillä pikkukaupunkikin alta aikayksikön.
Liikenteestä tulee kuitenkin erilaista kuin Suomessa. Ensinnäkin pitää olla koko ajan hereillä ja hyväksyä, että liikennesäännöt eivät selitä kuin ehkä puolet siitä, mitä tiellä oikeasti tapahtuu. Toiseksi, jos sinun täytyy tehdä jotain päästäksesi jonnekin, tee se. Näytä se jotenkin muille ja sitten tee.
Älä kuitenkaan estä muita menemästä sinne, minne he haluaisivat. Älä ole liian itsekäs äläkä hölmöile tahallaan. Jos teet näin, niin voit saada muilta armoa, vaikka et olisi aina oikeassa.
Kuka näitä epävirallisia normeja valvoo? Poliisit ehtivät lähinnä onnettomuuspaikoille tai odottamaan pizzaa hätävilkut päällä pysähtymiskieltoalueelle, joten kaikkien täytyy olla jatkuvissa normitalkoissa. Siitä kaikki merkitsevät katseet, käsillä huitominen ja joskus huutaminen.
Toimiiko se? Ei ehkä sataprosenttisesti, mutta on kyllä mieleenpainuvaa tulla ventovieraan haukkumaksi julkisella paikalla.
Voivat normitalkoot onnistua jopa erinomaisesti. Juodaan täällä nimittäin viiniäkin, mutta kulutus on Suomea vähäisempää eikä kukaan ole koskaan humalassa. Miten se on mahdollista? Järkevin selitys on sosiaalinen kontrolli, sillä muuta kontrollia ei juuri huomaa.
Ehkä tässä on jotain kulttuuristakin. Katolisessa Italiassa palvotaan Neitsyt Mariaa, mutta ihmisten luomia sääntöjä ei aina noudateta, jos siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Kuka tätä hyötyä tulkitsee? Ainakin liikenteessä jokainen tienkäyttäjä itse.
Maallistuneessa Suomessa säännöt eivät ole talkootyötä, vaan liikennettä ohjaa sisäistetty Jumalan tai ainakin esivallan pelko. Liikennemerkkiä noudatetaan, vaikka ainoakaan silmäpari maailmassa ei noudattamista näe.
Pitäisikö italialaiset normitalkoot tuoda Suomeenkin? En usko, että enemmistö haluaisi niitä ainakaan liikenteeseen. Hyvää toki on se, että jos tie muistuttaa täyttä huomiota vaativaa videopeliä, niin samalla ei ehdi miettiä muita elämän murheita. Alkoholiasioissa mallin ottamista voisi harkita.