Olen kateellinen ihmisille, jotka pystyvät tekemään työtään kohtuuden rajoissa. He menevät töihin tiettyyn aikaan, tulevat kotiin seitsemän tai kahdeksan työtunnin jälkeen. Eivätkä ihmeemmin pohdi kotona työpäivän tapahtumia.

Muistan yhden tällaisen ihmisen kesätyöpaikastani liukuhihnatehtaalla. Näihin töihin tultiin tasan kello kahdeksan. Kimeä ujellus ilmaisi, että on kahvitauon tai lounaan aika. Kellokortilla tultiin sisään ja ulos.