Eduskuntavaaleista tuli jonkinlaiset ilmastovaalit. Ilmastonmuutoksen hillitsemisestä puhuttiin, ja erityisesti Vihreät lisäsi kannatustaan ilmastohuolen tähden.
Ilmastopuhe herätti myös vastareaktioita. ”Ilmastovouhotuksen” sanottiin peittävän alleen ”todelliset ongelmat”, kuten väestön ikääntymisen, verotuskysymykset tai maahanmuuton. Ilmastopuhe pelkistettiin myös identiteettipolitiikaksi. Koko asia esitettiin kahtiajakona, jossa töölöläiset ituhipit vievät maaseudun äijältä auton ja hurauttavat sitten piruuttaan pyörällä päältä.
Olen itse aika perinteinen pohjoisen mörökölli. Metsästän, syön hirveä ja poroa ja kalastelenkin joskus. Öljyä kulutan aika paljon, kun liikun ympäri pohjoista autolla ja muilla moottorivehkeillä. Varsinkin töiden takia joudun myös lentämään. Olen koittanut hyvittää syntejäni ilmastokompensaatioilla, mutta eiväthän ne yksin ongelmia ratkaise.
Vaikka olen rehellisesti juntti, en koe, että ilmastonmuutoksen hillintä uhkaisi olemistani sellaisena kuin olen. Kun menetän polttomoottorin, olen sama metsän mölli kuin tähänkin asti. En pelkää edes Töölön hipstereitä. Tuntemani sellaiset ovat ihan lupsakoita.
Lentämistä vähennän ilolla. Nykyisten datayhteyksien aikana on hulluutta lentää kaukaiseen kaupunkiin pahimmillaan yhden ainoan kokouksen vuoksi. Haluaisin myös työelämän, jossa pikamatkustelu ei ylipäätään ole pakollista, vaan ihmisillä on kunnolla aikaa käydä jossain, silloin kun on käytävä.
Mutta kärttyinen puhe ilmastovouhotuksesta kätkee sisälleen myös perusteltuja huolia, jotka koskevat varsinkin harvaan asuttuja alueita. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi pitäisi vähentää esimerkiksi yksityisautoilua ja suosia joukkoliikennettä. Juna ei kuitenkaan kulje pieniin kyliin, eikä linja-auto poikkea kaikissa yksinäisissä tölleissä.
Ilmastotietoinen ei myöskään hakkaa metsiään. Hän jättää ne sitomaan hiiltä ja pelastaa samalla luonnon monimuotoisuuden. Mutta entä jos mummo maksaa metsäkaupoilla hoitokodin laskut? Pitääkö siitä tuntea kovin ankaraakin syyllisyyttä?
Itse uskon Mauno Koiviston tapaan, että kaikki käy hyvin. Jatkossa vehkeet kulkevat puhtaammilla voimanlähteillä. Ne, jotka oikeasti tarvitsevat polttomoottoria, käyttävät semmoista, ja tankissa palaa jätteistä tehty polttoaine. Puusta tehdään taloja ja sellua, jolla korvataan muovituotteita. Samalla opimme hakkaamaan metsiämme kestävämmin.
Ilmaston lämpeneminen on koko maapallon ongelma. Siksi siitä ei pitäisi tehdä puolivillaista vastakkainasettelua. Sen sijaan ongelmia pitäisi ratkaista niin, että eriarvoisuus ei entisestään lisäänny.