Muuan päivä sitten istuimme Kolin huipulla. Hengästytti. Niin pitkälle kuin silmä ylsi, näkyi Pielisen kimmeltävää pintaa, salmia ja lahdelmia.
Ulapan pilkuttivat lukemattomat kesäpukuiset saaret. Suuret ja pienet.
Olin näkemästäni kovasti vaikuttunut, ehkä hämmentynytkin. Ihmisen on näemmä ehdittävä iälle voidakseen todeta, että pelkkä maisema voi kouraista näinkin syvältä.
Siinä tuijotellessani ymmärsin täysin Järnefeltin Eeroa, jonka oli ihan pakko ikuistaa juuri tämä näkymä Helsingin asemaravintolan seinälle.