Laskeuduin perjantai-iltana Tieva-katsomon portaita Lappia-talolla väliajan loppuessa. Omalle paikalle palatessa mieli oli ihanan kevyt: raskas työviikko oli lakaistu tehokkaasti kauemmas ja pää kupli lasillisesta kuohuviiniä. Ensimmäinen näytös Rimpparemmin ja Aurinkoteatterin Kymmenen laulua naisesta oli uponnut tajuntaan ja odotin uteliaana lisää.

Lähellä istunut mies vaikutti levottomalta. Hän avasi keskustelun kysymällä puolisoltani, mitä tämä piti näkemästään.