moraalipoliiseja. Hänen mielestään poliisin on syytä vahtia lakien noudattamista, ei islaminuskon.
Euroopan maissa peittävää huivia pidetään usein syntinä. Pari viime kuukausien uutista kertoo, että Ranskan pääministeri ulottaisi musliminaisten huivikiellon maan yliopistoihin. Bulgariassa taas puuhataan täyspeittävän burqan käyttökieltoa.
Huhtikuussa New York Times puolestaan kertoi, että myös Latvian musliminaisilta halutaan kieltää kasvot peittävän niqab-huivin käyttö. Suunnitelma on mielenkiintoinen jo siksikin, että Latviassa on noin kolme niqabia käyttävää naista.
Latvian oikeusministerin Dzintars Rasnacsin mukaan lain tavoitteena on varmistaa, että tulevat siirtolaiset kunnioittavat maan normeja.
– Emme suojele vain Latvian kulttuurihistoriallisia arvoja, vaan Euroopan kulttuurihistoriallisia arvoja, ministeri sanoi.
Toisin sanoen Latvia ei näytä olevan naisten oikeuksien puolella, vaan itsensä. Huivi loukkaa yhteiskuntaa, ei niinkään naisia tai tasa-arvoa.
Kuinka paljon yhteiskuntaa tai kulttuurihistoriaa pitää suojella "toisilta" uskonnoilta lakien voimalla, ja miksi lain pitää koskea juuri naisten pukeutumista?
Työnantajan määräysvaltaa taas koeteltaneen pian Britanniassa.
Kohu alkoi viime viikolla, kun korkokengistä kieltäytynyt brittinainen lähetettiin työpaikalta kotiin ilman palkkaa. Firman säännöt vaativat korkokenkiä ja määräsivät esimerkiksi meikin määrästä ja sopivista kynsilakkasävyistä .
Nainen aloitti vetoomuksen, jossa vaaditaan korkkarisäädöksiin puuttumista. Siihen on nyt kerätty jo yli 120 000 allekirjoitusta , joten brittiparlamentti joutunee ottamaan asiaan vielä kantaa.
Kohun vuoksi yhtiö on jo muuttanut korkokenkäsääntöjään.
Huivikieltoa on syytä vastustaa ihan samalla tavalla kuin huivipakkoa. Huivipakko on vapauteen puuttumista, mutta yhtä lailla ihmisen vapautta rajoitetaan, jos huivin käyttö kielletään. Sama koskee korkokenkiä.
Korkkaripakko on paitsi tasa-arvon ja järjen vastaista, myös terveyden kannalta epäilyttävää.
Toisaalta kenelläkään ei ole oikeutta kieltää naista käyttämästä korkokenkiä, jos hän niin haluaa. Me kaikki tiedämme, millainen on korkojen pätevyyskopinan voima.
On tietysti oikeutettua kysyä, moniko nainen pukeutuisi kaiken peittävään kaapuun, jos saisi vapaasti valita.
Yhtä lailla voi pohtia, millä ja etenkin kenen määrittelemällä perusteella paljas sääri on tasa-arvon merkki, mutta liian lyhyt mekko kutsu raiskata. Tai että juuri maltillinen korkokenkä luo kuvaa pätevästä asiantuntijasta, mutta liian korkea kenkä tarkoittaa halpaa ammattilaista.
Naisen pukeutumista säädellään ja määritellään yhä paljolti miehisistä, uskontoon tai vanhoihin moraalikäsityksiin perustuvista lähtökohdista. Nainen on peitettävä, koska miehinen uskonto haluaa niin. Nainen on paljastettava, koska miehinen yhteiskunta ja markkinatalous haluavat niin.
Lainsäätäjän tai uskonnon edustajan ei silti pidä sanella, miten naisen kuuluu pukeutua - suuntaan tai toiseen.
Toki pukeutumiskahleiden puuttuminen ja "vapaus" ovat varsin suhteellinen käsite.
Sen tietää jokainen suomalaisnainen, jonka pitäisi vaakatasoon satavassa rännässä puskea polkupyörällään työpaikalleen tervehenkisenä, mutta yhtä viileänä ja rypistymättömänä kuin se yksi ruotsalaisnainen siellä hotellissa ja yhtä mehukkaan hutsahtavana kuin se venäläinen malli, mutta muhkurat peitettynä ja O-vartaloa kunnioittavilla pitkillä koruilla koristeltuna, ohut tukka pöyhkeinä kiharoina velloen ja kopisten Sheryl Sandberg -tason pätevyydellä niissä upeissa korkkareissa, joita ei Suomessa edes myydä ja vaikka myytäisiin, ei niihin ole varaa kuitenkaan ja jos olisikin, talvi kestää yksitoista kuukautta ja kas, look vanheni jo.
Muotipoliisi on tehokkaasti rakennettu meidänkin sisäämme.
Ehkä tämäkin pitäisi sittenkin antaa lainsäätäjien ja uskonnollisten johtajien ratkottavaksi. Kun he kerran tietävät paremmin.
Kirjoittaja on Lännen Median ulkomaantoimittaja, joka kirjoitti tämän lenkkarit jalassa, mutta antavassa t-paidassa.
