Nyt lumilautaillaan! Ja sitten juostaan karhua karkuun! Ota kenguruloikka ja sukella kaninkoloon! Kuvittele kelluvasi vailla painovoimaa ja pyöritä peppua kuin Beyoncé! Ja yhtäkkiä oletkin tosi raskas, lantiollasi on painovyö ja kun laskeudut hypystä alas, lävistät tämän salin lattian, boom! Valmistaudu näyttämään pähein perjantaiasentosi! Yy, kaa, koo, posee!
Reidet huutavat hallelujaa ja pohjelihakset kramppaavat kuin mitkäkin meduusat. Olen turta ja tyydyttynyt. Viimeisen tunnin olen hiihtänyt, luistellut, tanssinut, taistellut ja riekkunut kuin viimeistä päivää. Pitäisi kai sanoa: tulipa jumpattua. Onneksi en erehtynyt ajattelemaan niin. Jos jumppa olisi vain jumppaa, se ei olisi kivaa ja jos ei olisi kivaa, olisi helppo antaa periksi. Jaksoin jatkaa, koska järjetön kyykkyhyppysarja olikin snoukkaushyppysarja!
Moni kipu ja kärsimys on kohtuuhelposti ulkoistettavissa. Täytyy vain ajatella riittävän järjettömiä ja antaa ajatusten kantaa kivusta kuiville. Rokotus, verikoe tai naulaan astuminen ei tunnu yhtään niin pahalta, jos kuvittelee itsensä keväthangille hiihtämään ja hoilaamaan ”mä nään tähtii, mut mä vaan hiihdän” tai jos piikin iskiessä lihaan alkaa listata erilaisia kipuja, joita ihmiset maailmassa kokevat ja potevat. Itse käytän myös raajastairtautumismetodia. Ajattelen, että tämä uloke ei ole minun. Uskon sen ja unohdan kivun.
Vietin juuri elämäni toisen kaamoksen Lapissa. Siinä missä ensimmäinen oli silkkaa hekumaa ja eksotiikkaa, oli toinen pimeydellä, kylmyydellä ja väsymyksellä kyllästetty. Jaksoin silti jatkaa periksi antamatta, koska ajattelin sitkeästi tulevaa kevättä ja muistelin sitä autuudentunnetta, jota Lappiin muuttaessani koin. Nyt olen turta ja tyytyväinen. Mielikuvissa roikkuminen kantoi kevyesti perille kevääseen!
Kun kirjailija Tuomas Kyröltä kysyttiin, mistä tulee hyvä olo, hän vastasi: ”Siitä, mistä tulee ensin paha olo. Juoksemisesta ja totuuden puhumisesta.” Orastava ryhmäliikuntainnostus toi sitaatin mieleeni ja mietin: jos osaa etukäteen kuvitella jälkikäteen koittavan hyvänolontunteen, sen voinee jo etukäteen saavuttaa. Mielikuvitus tarjoaa oikoreitin toivottuun lopputulemaan ja tien pois epätoivotusta tästä ja nyt.
Tympein kuulemani neuvo: ole aina tässä ja nyt. En ole. Uskon, että aitoa kehitystä voi tapahtua vain silloin kun verhoa raotetaan tämän hetken ulkopuolelle. Edistyksen edellytys on kyky kuvittaa tulevaa ja kuvitella mahdottomia. Niin teki Stephen Hawking . Niin tekevät jumppaohjaajat. Niin teki Liisa ja päätyi Ihmemaahan. Niin minä teen. Jos en olisi visioinut elämääni Lapissa, en olisi nyt Lapissa. Jos vain jumppaisin, en jumppaisi. Jos olisin aina elänyt vain tässä ja nyt, en olisi tässä nyt.
Maria Paldanius on maailmaa kiertänyt toimittaja ja Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti. Hän opiskelee audiovisuaalista mediakulttuuria Lapin yliopistossa.
