Kesän kuumin puheenaihe taitaa olla sää ja uskomattoman helteinen heinäkuu. Siinä putinit, trumpit ja jopa MM-jalkapallo ovat jääneet toiseksi, kun ihmisten kohdatessa ensimmäisenä päivitellään kesän ennätyshelteitä. Toisille ne ovat olleet mieleisiä, toisille yhtä tuskaa. Tämmöiselle syksyä rakastavalle helteet ovat väliin tuntuneet olevan liikaa. Sää on kuitenkin asia, jolle ei voi mitään. En siis valita vaan urheasti hikoillen kestän kaiken, mitä aurinko antaa, ja etsin selviytymiskeinoja. Välillä pakenen hellettä sisätiloihin ilmalämpöpumpun alle tai viihdyn kauppojen kylmätiskien ääressä tavallista pitempään.
Lomailu on ihanaa, mutta silläkin on rajansa. Yhden päivän laiskottelun jälkeen kaipaa jo jotain järkevää tekemistä. Puutarhassa jaksaa kyykkiä vasta illalla, eikä kokkailu kuuman hellan ääressä houkuttele. Vaatehuoneen perusteellinen siivous saa odottaa viileämpiä kelejä. Päivä on tekemättömälle pitkä, kun en osaa edes nukkua päiväunia. Lenkille ei tee mieli, mutta onneksi kuntosalilla ilmastointi pelaa. Luin tutkimuksesta, jonka mukaan helle ”pehmentää aivot” ja vaikuttaa ajattelukykyyn. Siinä vaiheessa kun kävin kaupassa shortsit puettuna nurin päin, saumat ja pesuohjeet iloisesti vilkkuen, tajusin olevani helteen uhri.
Noin viikko ennen lomani päättymistä huomaan ajatusten harhailevan entistä enemmän työasioiden pariin. Istun auringossa kirjaa lukien. Mutta lukeminen ei etene, kun ajatukset harhailevat seuraavan viikon kokousaikatauluihin ja kiireellisimpiin työtehtäviin. Päätän hoitaa ne alta pois. Sisällä ilmalämpöpumpun viileässä puhalluksessa on miellyttävä hoitaa tuntiopettajien työsopimusasioita, kirjoittaa tiedotteita ja pykälätekstiä tai synkronoida kaikki kolme käytössäni olevaa kalenteriani. Siinä ihanassa viileydessä muistan, että opistomme toimistoväki on jo palannut töihin, ja mietin, miten kuuma siellä opistotalossa mahtaa olla. Mielessäni lähetän heille ”jaksuhalit”.
Lähipäivinä postilaatikoihin jaetaan alkavan lukuvuoden kurssitarjonnasta kertova opinto-ohjelma. Opistoväki jännittää sen vastaanottoa samalla tavalla kuin kirjailija uuden kirjan julkaisun kynnyksellä. Eräs fiksu torniolainen valtuutettu kirjoitti taannoin Facebookiinsa saaneensa postissa syksyn odotetuimman bestsellerin, ja tekstin kuvaksi oli liitetty meidän opinto-ohjelma. Muistan aina tätä valtuutettua erityisellä lämmöllä ja kiitän kannustuksesta. Opistoväelle toinen jännittävä hetki on kurssi-ilmoittautumisten käynnistyminen, jolloin kurssien opiskelijamäärän täyttymistä seurataan tiiviisti.
Syksyn aloitus on opistoissa hektistä aikaa. Odotan jo kaiken laiskottelun jälkeen sitä tekemisen meininkiä ja arkeen kuuluvaa säännöllisyyttä. Olen riittävän hyvä lomailija, mutta parhaimmillani koen olevani töissä. Perinteisesti loman viimeinen yö menee valvoessa. Mutta mikäs siinä, onhan tuota jo riittävästi levätty ja nukuttu. Olen valmis, toivottavasti sitä ovat myös aivoni.
Kirjoittaja on Tornion kansalaisopiston rehtori