Ihmisen rodunjalostusta kokeiltiin Saksassa hieman yli 70 vuotta sitten huonolla menestyksellä. Erilaiset suuntaukset löytävät maailmalta tiensä myös Suomeen ja nyt ihmiskokeet ovat jo meilläkin. Jalostustyön ensimmäisinä koekaniineina ovat johtajat. Tavoitteena on tuottaa nuorekkaita, sopusuhtaisia ja atleettisia, ajokoiralta näyttäviä johtajia.
Johtajien ulkonäkö- ja esiintymisvaatimuksia tarkastelevat kirjassaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksen professori Janne Tienari ja Lapin yliopiston johtamisen professori Susan Meriläinen . Palvelukseen halutaan ajokoira -teosta luonnehditaan ilkikuriseksi ja viihdyttäväksi tutkielmaksi, jota voi pitää myös suomalaisen johtamisen science fictionina.
Kirja on herättänyt keskustelua johtajien ulkonäöstä, elämäntavoista ja heidän palkkaamiseensa vaikuttavista tekijöistä. Keskustelu tekee myös näkyväksi ajallemme tyypillisiä, kohtuuttomiakin vaatimuksia kauneuden ja terveyden ihanteista.
Miten voimme vapautua ihmisiä erottelevasta ja jopa ankaraa yhdenmukaisuutta vahvistavasta ajatusmallista?
Ehdotan , että jokainen voi nimittää itsensä oman elämänsä toimitusjohtajaksi. Johtajan ominaisuuksia parhaiten kuvaavan koirarodunkin kukin saa valita vapaasti. Eilen olit vahtikoira, tänään olet sylikoira, huomenna lintukoira. Hajautettu kansalaisjohtajuus ei tunne rotuerottelua.
Tässä mallissa kaikki toimitusjohtajat huolehtivat osuudestaan ihmiskunnan parhaaksi. Miljoonien uusien johtajien myötä Suomesta poistuu myös kateus, kun kaikki ovat lähes samalla viivalla. Jokaisen keskittyessä johtamiseensa katoaa samalla kiinnostus seurata väkijoukkojen suosiota havittelevia Johtajia.
Mikäli vielä löytyy pomoilusta kiinnostuneita eikä geenimanipulaatiokaan tuota toivottuja johtajaominaisuuksia, suosittelen osallistumista valjakkokoirakoulutukseen. Johtajakokelaat laittavat valjaat ylleen ja kiidättävät ryhmänä rekiajelun kyytiin nousevia alaisia ja asiakkaita, heidän turvallisuuttaan ja tarpeitaan vaalien.
Ajoharjoitus painottaa johtajan toimivan aina palveluammatissa ja opettaa osallistujille ryhmätyötaitoja. Vetovastuussa olevien tehtävänä on huolehtia, että kukaan ei putoa kyydistä eikä kaveria jätetä. Tyytyväinen matkaaja keventää kuormaa.
Valjakkokoirakurssilla opetellaan myös nöyryyttä ja tasapuolisuutta. Kukaan koulutukseen osallistuva ei saa ylimääräistä ruoka-annosta, eikä kultaisia tassunpuristuksia ole luvassa. Ketään ei suosita kuonokertoimen perusteella.
Jos valjakkoajelu ei koulutusmuotona enää toimi, niin toinen vaihtoehto johtajiksi haluaville on yhä suositumpi valmentajakoulutus. Siinä valmentaja ja valmennettavat opettelevat yhteiselämää ja tavoitteiden saavuttamista tasaveroisina kumppaneina, vuorovaikutuksessa keskenään, leikin kautta, hännät innostuksesta heiluen.
Pasi Kokko Kirjoittaja on rovaniemeläinen viestinnän sekatyömies.