Melkein jokainen kalenterin päivä on jotenkin erityinen. Lakkaamatta keksitään lisää teemapäiviä muistuttamaan tärkeistä ja isoista asioista, vähentämään tai vauhdittamaan kulutusta, veronpalautusten tuhlausta ja milloin mitäkin turhakkeiden ostopiikkiä. Kulutuskriittinen Älä osta mitään -päivä marraskuun lopulla on perustettu vastaliikkeenä Black Fridaylle, jonka tarkoitus taas on julkeasti räjäyttää joulun ostohysteria alkuun.
Pehmeä lumisade peitti joulun alla postilaatikkoni Ei mainoksia -tarran. Laatikko täyttyi silmänräpäyksessä mainostulvasta.
Pöyristyneenä selailin paksuja katalogeja, joiden kiiltävillä sivuilla vilisi kuvia lasten hetkelliseksi huvitukseksi värkätyistä värikkäistä muoviväkkäröistä made in PRC. Täh, vieläkö noita tehdään ja ostetaan täällä meilläkin, maailman hukkuessa muovijätteeseen?! Se tuntui aivan rikolliselta.
Rehellisyyden nimissä tekisi joskus mieli julistaa itselleen Osta ihan mitä vaan -päivä. Silloin, kun meinaa väsyä punnitsemaan jokaista tekoaan ja ostostaan monesta monimutkaisesta näkökulmasta.
Sääliksi käy tiedostavaa nuorisoa. Miten siinä vaikutuksille alttiissa iässä, kun edessä on vielä monta monituista vuosikymmentä tällä pallukalla, voi välttyä ahdistumasta?
Lehtien tekstiviestipalstat pursuavat ahdistusta vaikka mistä. Ihmisiä ahdistavat esimerkiksi eläimet kaupungissa – ne, jotka joku toinen ihminen on tänne raahannut omaa elämäänsä rikastuttamaan. Minuakin eläinasiat ahdistavat. Nimittäin se, miten me ihmiset eläimiä käytämme ja kohtelemme.
Haluaisin myös Älä ahdistu mistään -päivän.
Joulukuinen YK:n ilmastokokous siivitti keskustelua armottomasta ilmastonmuutoksesta. Olisin veikannut huhtikuun eduskuntavaaleista ilmastovaaleja, mutta niin lyhyt on muistimme. Toki on valtavasti muitakin tärkeitä asioita, mutta että juuri luetuista järkyttävistä faktoista huolimatta ilmastoasiat ovat jo nyt painuneet sijalle yhdeksän äänestäjien tärkeysjärjestyksessä! Vain kirjaimellisesti väriä tunnustavilla ilmastonmuutos on top kolmosessa.
Oli lohdullista lukea ilmastotutkijasta, joka ei edes tuntenut käsitettä ilmastoahdistus (UR 5.1.). Heräsi kiitollisuus siitä, että on innovatiivisesti ajattelevia tiedemiehiä, jotka uurastavat löytääkseen keinoja hidastaa ja korjata aiheuttamaamme tuhoa.
Kiinnostava oli myös tutkijan huomio syrjäisen tutkimuskeskuksemme kansainvälisen tutkijakaartin kovasta tasosta. Selitys oli niin lakoninen ja tosi: Tänne ei ajauduta sattumalta.
John Mooren havainnon rinnalle on kutkuttavaa nostaa Image-lehden tölväisy: Suomea ja alkoholismia markkinoimaan voisi ”päntsdrunkin” oheen keksiä lisää sanoja. Kuten ”Lapin yliopisto” kuvaamaan juoppohulluuskohtausta.