Australian Masterchef, on ohjelma, jonka joka ikistä osaa katselee kyyneleet silmissä koska se on niin positiivinen ja koskettava. Hell's Kitchen on myös tositelevisiota ruuanlaitosta. Siinä huudetaan, raivotaan ja nöyryytetään ja sitä on ahdistava katsoa.
Jos sinun pitäisi verrata omaa työelämääsi näihin ohjelmiin, kumpaa se muistuttaisi enemmän?
Miltä tuntuisi sellainen ajatus, että pomomme olisivatkin enemmän mentoreita kuin tehtävien jakajia? Tuntuisiko kivalta ajatukselta, että voisimme luottaa siihen, että esimiehemme olisi aina puolellamme ja tekisi kaikkensa, jotta kehittyisimme?
Esimies olisi meistä kiinnostunut ja tunnistaisi henkilökohtaiset vahvuutemme ja kannustaisi niiden kehittymistä. Esimiehemme eivät silti olisi sokeita niille asioille, joissa tarvitsemme kehittymistä, ei suinkaan! Ottaisimme esimiehiltämme kritiikinkin kuitenkin ilolla vastaan, sillä luottaisimme siihen, että se on perehtynyttä, korjaavaa ja eheyttävää. Heikoimpina hetkinämme esimiehemme luottaisivat meihin enemmän kuin itse pystyisimme. Sen avulla nousisimme taas.
Esimiesten vaativatkin odotukset työpanokseltamme ottaisimme innostavana haasteena, koska tietäisimme, että ne perustuvat siihen, että meitä ymmärretään persoonina, eikä vain koneiston osina. Keneltäkään ei vaadittaisi liikaa vaikka kaikilta vaadittaisiin paljon ja se tuntuisi hyvältä. Työmme ei tuntuisi siltä, että painetta asetetaan loputtomasti aina siihen asti, että sitä on liikaa.
Jos työelämä olisi enemmän kuin Masterchef, olisimme työkavereillemme jatkuva kannustuksen ja voiman lähde. Vaikka tuntisimmekin, että kilpailemme toistemme kanssa, se ei tuntuisi pahalta, sillä työpaikalle muodostunut yhteisöllisyyden tunne saisi meidät ymmärtämään, että meillä on kaikillea myös yhteinen tavoite.
Ymmärtäisimme, että meidän pitää etsiä yhtymäkohdat omien kunnianhimojemme ja ja työnantajan asettamien päämäärien välillä. Se veisi meidät molemmat siihen suuntaan mihin haluamme.
Koska työkaverit kannustaisivat aina ja iloitsisivat onnistumisistamme, haluaisimme myös itse kannustaa ja iloita. Työpaikkamme ilmapiiri auttaisi onnistumaan ja suhtautumaan omiin ja muiden epäonnistumisiin vailla nöyryytystä.
Suhtautuisimme työhömme intohimoisesti ja ilolla, vaikka välillä se veisi meidät äärirajoille. Sielläkin voisimme käydä koska tietäisimme, että ponnistuksemme huomataan ja niitä tuetaan ja välillä voisimme hengähtää vähemmän vaativien haasteiden parissa.
Joskus meidät myös palkittaisiin ja kaikki olisivat siitä iloisia. Väistämättä välillä huomaisimme, että tällä kertaa haasteet ovat liian suuria. Silloin ymmärtäisimme ottaa muutama askel taaksepäin ja aloittaa alusta. Tämäkään ei murskaisi meitä, koska tietäisimme, että saamme kyllä uudenkin mahdollisuuden.
Oletko sinä töissä Masterchefissä vai Hell's kichenissä?
Kirjoittaja on verkkotuottaja ja Uuden työelämän aakkoset -kirjan toinen kirjoittaja. Twitterissä: @eeroleppanen