Petteri Putkinen
Perustimme kanalan. Hyvin pienen sellaisen, neljä kanaa ja kukko. Kesäkuun alussa avasimme ensimmäistä kertaa kanalan luukun, josta kotkottajat pääsisivät ulkotarhaukseen. Olin jostain syystä ajatellut, että linnut juoksisivat onnesta soikeina heti pihalle nauttimaan auringosta ja herkullisista pörriäisistä. Näin ei tietenkään käynyt, koska kana on viksu otus.
Parin-kolmen kuukauden ikäiset linnut eivät koskaan elämänsä aikana olleet poistuneet kopistaan, tuskin edes nähneet suoraa auringonvaloa. Vasta muutamaa päivää aiemmin ne olivat kotiutuneet heille rakentamaamme varsin tilavaan uuteen huoneistoon.
Kun asiaa alkoi hieman miettimään oli kanojen reaktio yhtäkkiä seinään ilmestyneeseen reikään ja sen ulkopuoliseen outoon maailmaan aivan luonnollinen ja järkevä. Kanojen ulospääsyä todistamaan kutsuttu 10-vuotias neitokainen tiivisti asian oivaltavasti "sehän [ulkomaailma] on niille kuin avaruus meille". Kyse on vain näkökulmasta.
Toisen näkökulman ymmärtäminen vaatii mielikuvitusta.
Yksi lempikirjailijoistani, Leena Krohn, on useasti painottanut mielikuvituksen tärkeyttä. Hänestä mielikuvitus on elinehto ajattelulle ja moraalin kehittymiselle. Jotta voi tehdä oikeita päätöksiä on kyettävä kuvittelemaan tilanteet toisen silmin.
Itselleni mielikuvitus on yksi arjen tehokkaimmista työkaluista. Enkä tarkoita pelkästään kolumnien kirjoittamista, vaan muita käytännön tilanteita. Vastaan työssäni kehittämäni tietojärjestelmän tai pitämäni oppitunnin herättämiin kysymyksiin. Miksi minulle itsestäänselvä asia on toiselle ongelma? Asia ratkeaa parhaiten, kun mietin ongelmaa käyttäjän tai oppilaan näkökulmasta. Kokemuksen ohella mielikuvitus on tärkeä keino tapausten ratkaisemisessa.
Itse asiassa on vaikea kuvitella ammattikuntaa, jossa mielikuvitusta ei tarvittaisi. Luovat alat -käsite on nimenä omituisen rajaava. Kaikilla aloilla mielikuvituksesta ja toisen osaan asettumisesta eli empatiasta on hyötyä. Oli sitten kyseessa matkailijaryhmää vetävä safariopas tai rekan nupista muuta liikennettä tarkkaileva kuski.
Haastan kaikki lukijat käyttämään hetken tulevasta kesälomastaan mielikuvituksensa reenaamiseen. Sitä voi tehdä riippukeinussa lojuen, pohdiskellen ja tarkkaillen. Jos tarvitsee apuvälineitä niin suosittelen lähintä kirjastoa. Pino faktaa tai fiktiota kansien välissä tai vaikkapa hyvä dokumenttielokuva antaa ajatteluun eväitä, joilla on käyttöä syksyllä töihin palatessa.
Tämän kolumnin ilmestyessä kanamme tuskin ovat vieläkään uskaltautuneet ulos. Ja se on hienoa. Se tarjoaa minulle mahdollisuuden harjoittaa omaa mielikuvitustani, miettiä mitä noiden lintujen päässä liikkuu ja miten ne kokevat maailman. Uskon, että voin soveltaa pohdiskelun tuloksia joskus jossain aivan muussa yhteydessä.