Meinasin päätyä ostamaan pesunkestäviä metallipillejä. Meinaamiseni oli itse asiassa niin lähellä ostamista, että ne pyörivät jo ostoskorissani (siinä biohajoavasta kierrätysmuovista valmistetussa) yhdessä mehiläisvahasta valmistetun käärepaperin, bambuvartisen tiskiharjan, biohajoavan ja luontoäidin mielen mukaan sertifioidun mustasaippuan ja suolahammastahnan kanssa.
Kaiken muun annoin mennä, kunnes heräsin unesta. Täh? Herää pahvi. Milloin viimeksi muka käytit pilliä?
Kelasin elämäni nauhaa taaksepäin samalla kun muut (erityisen ekot, ehdottoman luomut ja erittäin reilut) tuotteet kelautuivat kassan toista päätä kohti suhteettoman suurten summien pomppiessa näytölle (suolahammastahna á 5 euroa versus pepsodentti 0,90 euroa).
Jono venyi takanani ja minä piipertelin pillipakettia sormieni välissä. Verkkokalvoille kumahti äkkiä väläys perhealbumissa olevasta valokuvasta: siinä olin minä kuusivuotissyntymäpäiväni. Ja totta tosiaan, pilliä minä näköjään käyttelin. Pilli oli nenässäni.
Yhä useammat yritykset yhä useammilta eri toimialoilta ovat ottaneet ilmastonmuutoskeskustelusta ja siitä johdetusta maailmanlopunmeiningistä kopin. Aihe on akuutti, tärkeä ja koko planeetan hyvinvointia koskettava.
Sellaisenaan sillä on kätevä myös ratsastaa. Ilmastonmuutoksen torjumisesta näyttääkin tulleen paitsi yhteiseen hyvään tähtäävä missio, myös keppihevonen, jolla kirmataan kilvan rahasateeseen.
Itse tapaan pyörähtää kaikissa erireiluiksi ja superekoiksi itsensä brändänneissä liikkeissä sellaisten osuessa kohdalle. Viimeisin kokemus oli paitsi iloinen myös outo. Iloisena se pysyi niin kauan, kun jaksoin fiilistellä markkinoille vasta rantautuneita brändejä ja tuotteita, jotka lupailivat ostajalleen kohisten kutistuvaa hiilijalanjälkeä eli pienempää pahuutta planeetalle.
Outouden tunne siilautui sisälleni siinä vaiheessa kun ”kuukauden tuote” vaati minua käsittämään: Täh? Siis joku on oikeasti ideoinut kuukupinpesunesteen.
Ja sitten seisoin kassalla käsissäni paketti ruostumattomiksi taottuja metallipillejä. Sisäinen arvokeskustelu kävi kiivaana. Perässä tuleva latoi hihnalle kestovaippaa, kurkumasuihketta ja valkosavea samalla kun minä pohdin, voiko ihminen olla markkinoinnin uhri myös ekomarkkinoilla. Voiko kasvava ekotarjonta kääntyä ekoylikulutukseksi?
Varmaksi tiesin ainakin sen, että lapsuuden nenänkaivuun jälkeen en ole pillejä paljon käytellyt. Siksi uskon tehneeni oikean valinnan. Kaikkein ekoin teko oli jättää tarpeisiini nähden tarpeettomat turhakkeet ostamatta.