On päiviä, jolloin on hyvä muistuttaa itseään kaikesta osakseen langenneesta hyvästä. Ja kyllä sitä onkin täällä herrankukkarossa!
Sunnuntaihin herätessä ikkunasta kuului linnunlaulua. Aurinko punersi puuterilumella. Kevät tulee sittenkin! Saatan vielä päästä mökkijärven jäälle hiihtelemään.
Minun ei tarvitse raataa elämän perustarpeiden eteen joka päivä. Minulla on näitäkin päiviä, jolloin saan kävellä aurinkoisessa kevätsäässä ja katsella höytyväisten lumihiutaleiden leijailua.
Voin valita ravintoni etiikkani ja mieltymysteni mukaan. Minun ei tarvitse syödä koiria, porsaita eikä lehmiä. Vaikka en ole täysin pystynyt luopumaan maitotuotteista, voin valita vapaan (vapaus tässä tosin suhteellinen käsite) lehmän maidosta valmistettuja tuotteita.
Voin hypätä junaan ja käväistä naapurikaupungissa nauttimassa siellä tehdystä näyttämötaiteesta. Ai että miten virkistävää!
Kotikaupunkini panostaa minunkin veroeurojani työmatkalle osuvan sillan korjaukseen. Mikä ylellisen leveä, vakaa ja turvallinen kevyen liikenteen väylä! Kyllä kelpaa.
Saan työskennellä luovassa yhteisössä. Saan oppia uusia asioita ja kohdata innostuneita, intohimoisesti työhönsä suhtautuvia persoonia. Minulla on asiansa osaavia työtovereita, jotka luottavat minun osaamiseeni. On päiviä, jolloin voimme yhdessä juhlia onnistumisia, tuntea työniloa. Nähdä ja kuulla työn merkityksellisyyden, sen tuottaman elämänvoiman, hyvinvoinnin ja innoituksen.
Nyt on ollut myös päiviä, jolloin koko työyhteisö tuntuu tulleen väärinymmärretyksi, perusteetta lyödyksi ja häväistyksi. Silloinkin yhteisö kannattelee, kerää voimia ja hengittää tasatahtiin, pyrkii säilyttämään motivaation ja yhteishengen.
Saan elää edustuksellisessa demokratiassa luottaen oikeudenmukaiseen, lahjomattomaan ja vakaaseen hallintoon pelkäämättä mielivaltaa, luoteja tai nälkäkuolemaa.
Demokratia on kuin lehmien vapaus, varsin venyvä käsite. Yksiselitteistä määritelmää ei ole.
Demokratian kehdossa, antiikin Kreikassa, filosofit pohtivat vallan eri muotoja. Sokrates piti asiantuntijoiden viisauteen perustuvaa epäsuoraa demokratiaa suoraa kansanvaltaa parempana. Aristoteles näki kaikissa järjestelmissä hyvää ja pahaa. Pahaksi järjestelmä tulee, jos vallanpitäjät käyttävät valtaa omiin, itsekkäisiin tarkoituksiinsa.
Osammeko me, kansa, valita ne viisaat asiantuntijat päättämään puolestamme? Valitsemamme edustajat eivät ole meille tilivelvollisia päätöksistään. Kun vallanpitäjät syyttä mätkivät omaa työyhteisöä ja työtovereita eikä järjestelmä suostu sitä myöntämään, usko järjestelmän toimivuuteen on koetuksella. Ja seuraavat tärkeät vaalit ovat käsillä.
Mutta aurinko paistaa, koirat haukkuvat, musikaali soi ja lumihiutaleet tanssivat!