Kolumni

Kolumni: Autoton kesä toi lomafiiliksen

Voiko menopelin hajoaminen kesken loman tuntua lottovoitolta?

-

Kun auton kojelauta alkaa vilkuttaa merkkivaloa, v-käyrä itseohjautuu autobaanalle ja repii kierrokset tappiin.

Meneekö tällä kertaa viisisataa vai tonni?

Lapsiperheessä autoremontti merkitsee kustannusten lisäksi säädön määrän merkittävää lisääntymistä. Hektinen logistiikka on toteutettava pelkällä lihasvoimalla.

Meillä saksalainen autoteollisuus löi lusikkansa soppaan kesken kesälomien, juuri kun helteet olivat vihdoin saapuneet.

Katastrofi. Miten maakuntamatkailu nyt onnistuisi?

Lomalle laaditut suunnitelmat sai heittää kuikkaan ja ilmoittaa tutuille ja sukulaisille, että ei olla tulossa.

Aluksi veti täysillä mustiin. Mutta sitten valkeni: meillä on loma, ei aikatauluja ja ilmatkin suosivat. Tapahtuneelle emme voi mitään, joten ruikutus sikseen.

Pakeneminen jokapäiväisestä kotitalousruljanssista oli päätavoitteemme lomalla. Päätimme tehdä sen ilman autoakin. Nurkat saivat täyttyä pölystä ja hiekasta, kun kortteerasimme terassilla ja suuntasimme katseemme lähiympäristöön.

Pyöräkaravaanimme kiersi uimarantoja ja leikkipuistoja, risteili kaupungilla ja pysähtyi jäätelökioskeilla siellä täällä.

Lämmöstä nautimme saman taivaan alla kuin autollisenakin. Kaupasta ei haettu megalastia viikoksi, vaan päivän ruuat ajatuksen kanssa.

Downshiftasimme olosuhteiden pakosta. Huomaamattamme olimme unohtaneet auton miltei kokonaan. Sen puuttuminen teki lomasta loman. Emme olleet nilkka suorana pikitien päällä tehtävälista kourassa.

Puhelin soi. Korjaamo ilmoitti, että iso remppa ja pari viikkoa menee.

Ai niin, auto. Ja raha. Mutta murehtikaamme niitä tuonnempana. Yhtä arjen välttämättömyyttä pienempi kesäkupla on liian ihana asiain tila moisiin perushuoliin. Tippukoot vaikka taivas niskaan, tämä perhe nauttii stressittömyydestä nyt. Passaa ne mansikat ja kylmä IPA.

Perusteelliseen rentoutumiseen ei vaadittu mitään lisää, vaan jotain vähemmän. Jotta osasi olla tyytyväinen siihen, mikä oikeasti merkitsee.

Näyttäisi siltä, että universumi palkitsee, kun kieltäytyy stressaamasta ja keskittyy olennaiseen. Korjaamon kaverilla oli nimittäin hyviäkin uutisia: valmistaja korvaa kaikki materiaalit ja puolet työstäkin.

Itsellekin jäi muutama satanen maksettavaa, mutta useamman tonnin laskun sijasta se tuntui lottovoitolta.

Kaltaiseni ressiperse sai kesäisen opetuksen: joskus tulee hyvä, kun asioiden antaa vain olla. Ottaa hyvän asennon ja toteaa vastoinkäymisille, että päivä se on huomennakin.

Mañana, amigo. Kohta selviää, kantaako opetus läpi kylmän ja pimeän.

Kirjoittaja Henri Anundi on lappilaislähtöinen ex-suurkaupunkilainen, joka vaihtoi metron maastopyörään ja työskentelee tätä nykyä rovaniemeläisessä mainostoimistossa. Hän toimii Uuden Rovaniemen kolumnistina.