Lounastauolla vakipaikassani jouduin jälleen ihmettelemään kanssaihmisten järjenjuoksua.

Edelläni olivat äiti ja lapsi. Juniori näpytteli puhelintaan, äiti puhui omaansa. Kumpikaan ei antanut silmäystäkään asiakaspalvelijalle, joka hoiti heidän tilauksiaan. Äiti tyytyi vaivalloisesti vastailemaan kysymyksiin puhelunsa lomassa, eikä välillä vastannut ollenkaan. Poika sentään muisti kiittää lopuksi, mutta muuten tiskin takana ollut henkilö oli parivaljakolle kuin ilmaa.