Tapasin arkkipiispa Kari Mäkisen ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten. Olin matkalla kirkon "maanpuolustuskurssien", Arvojen akatemian ensimmäiseen tapaamiseen. Minut ohjattiin Helsingin rautatieasemalta Mäkisen virka-auton takapenkille.

Matka Järvenpäähän vei reilut puoli tuntia. Audin takapenkillä vierelläni istui mies, josta huokui levollista karismaa. Hän oli äärimmäisen läsnä vailla tippaakaan itsekorostusta.