Muistan hautaustoimiston kadun toisella puolella, muistan halkeilleen kaakelin. Muistan muistuttaneeni itseäni: mene ikkunaan, kuvittele itsesi näyteikkunan taakse arkkuun. Muistan lumisen marraskuun, toppahousujen kastuneet polvet, muhkuraisen hevosveistoksen, muistan lapsen innostuksesta punaiset posket, raikkauden huulia vasten, kun suutelin heipat, uunin jäätävän vierauden painautuessani sitä vasten hetkinä, jotka käskivät kääntää selän hautaustoimistolle, sen jyrkille figuureille, tappavan jäisille marmoriportaille.