Kolumni

Ko­lum­ni: Äly­pu­he­li­me­ni ju­miu­tui mys­ti­ses­ti – Ke­vääl­lä 1997 Ete­lä-Suo­men ju­na­lii­ken­ne hyytyi hyvin sa­man­lai­ses­ta syystä

Tenka Issakainen on Rovaniemellä parikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Tenka Issakainen on Rovaniemellä parikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Kuva: Jussi Pohjavirta

Kännykkäni jumiutui toissa päivänä mystisesti. Ainahan se jotain keksii, mutta tällä kertaa riesa oli aivan uudenlainen: suuri osa sovelluksista, valmiiksi asennetuistakin, oli kadonnut aloitusnäytöstä, ja muutenkin toiminta oikkuili. Alalaidassa luki salaperäisesti ”vikasietotila”, jota puhelimen oma sisäinen opas ei tunnistanut lainkaan.

Yö sujui levottomasti. Kun verkkopankki sekä viesti- ja suoratoistopalvelut eivät enää olleetkaan siellä missä piti, kosminen turvallisuudentunne oli tiessään samalla tavalla kuin silloin, kun viemäri ei vedä.

Yö sujui levottomasti. Kun verkkopankki sekä viesti- ja suoratoistopalvelut eivät enää olleetkaan siellä missä piti, kosminen turvallisuudentunne oli tiessään samalla tavalla kuin silloin, kun viemäri ei vedä. (Tuskin on sattumaa, että kauhuelokuvissa ikävät henkiolennot alkavat niin usein renklata sähkölaitteiden tai putkistojen kanssa.)

Seuraavana päivänä lähdin vähän arkana kauppakeskuksen pikakorjaamoon. Edellisen kerran siellä asioidessani olin saanut kuulla, että virtapiuhan liitäntä oli liikahtanut hitusen väärään asentoon. Eikä sitä voinut korjata, osta uusi kapula. Lisäksi vain pari viikkoa aikaisemmin läppärinikin oli kiukutellut aiheuttaen paljon huolta.

Tällä kertaa ongelma saatiin korjattua. Asiantuntija diagnosoi, että tämä kotelohan on hiukan liikahtanut, niin se pitää tuota äänenvoimakkuusnappia pohjassa. Hassua, yksi kaveri oli veikannut alkusyyksi juurikin jotain sellaista, mutta en ollut tajunnut asiaa.

Tyypille tiskin takana piti alkaa muistella velipoikaa, joka oli vienyt kytkinongelmista kärsivän autonsa huoltoon. Henkilökunta oli tuumannut, että tämän maton voisi vetää pois täältä polkimen välistä.

Puhelimessani oli onneksi some toiminut jotenkuten koko ajan, joten kaverit olivat lähetelleet avuliaita ja myötätuntoisia viestejä omista kokemuksistaan. Yhdellä huono kuuluvuus selittyi sillä, että suklaat olivat sulaneet kaiuttimeen. Toisella videoyhteys näytti pelkkää pinkkiä; syyksi paljastui lopulta kameran edessä oleva pinkki Post it -lappu.

Keväällä 1997 Etelä-Suomen junaliikenne hyytyi hyvin samanlaisesta syystä kuin oma puhelimeni. Näppäimistön väliin oli jäänyt klemmari, joka sitten tuuttasi jotain yhtä ja samaa merkkiä, kunnes kone kaatui. VR alkoi muuten maksaa matkustajille korvauksia myöhästymisistä vasta tämän episodin jälkeen.

Älylaitteiden kanssa tuntee itsensä erityisen höynäytetyksi, kun pulma ei olekaan mikään mystinen haittaohjelma tai bugi miljoonan rivin koodissa — vaan jotakin mekaanista ja näkyvää, jonka tällainen keskiverto ihmisapinakin osaisi fiksata.

Tenka Issakainen