”Jokos se on syksy?” kysyy myyjä ja kumartuu tiskin yli katsomaan jalkojani. ”Jaha, ei vielä.”
Kolmas avojaloin kuljettu kesäkausi alkaa olla lopuillaan. Muutamana päivänä olen käyttänyt kenkiä, ja kylläpä ne ovat tuntuneet pitkästä aikaa huonolta ja turhanpäiväiseltä keksinnöltä.
Avojaloin kävely sai alkunsa sattumalta. Olin lähdössä töistä, mutta toisessa jalassa oli niin ilkeä hiertymä, ettei siihen kärsinyt laittaa kenkää ollenkaan. Kuljin sitten pistokkaat kainalossa kotiin ja totesin, että tämähän on kiinnostavaa.
Googlailin tietoja aiheesta ja sain tietää, että ihan valtavirtalääketieteenkin näkökulmasta kengät ovat suunnilleen yhtä terveellinen juttu kuin alkoholi, vaikka ääriolosuhteissa toki tarpeen.
Ei hikeä, ei kovettumia, ei kylmiä varpaita — päinvastoin, illalla nukkumaan käydessä jaloilla saattaa olla niin lämmin, että ne jättää mielellään peiton ulkopuolelle.
Tänä kesänä sain ensimmäisen kerran verihaavan, kun Norjan tunturilla jalka humpsahti hangen läpi rakkaan. Mutta sekin oli vain nirhauma. Pahempia vammoja ovat kengät aiheuttaneet.
Monen ensimmäinen kysymys on, että enkö pelkää lasinsirpaleita. En enää. Kyllähän niitä kaduilla näkee, mutta yhtään haaveria ei ole kolmen kesän aikana sattunut. Samaa ovat kertoneet muutkin avojaloin liikkuvat tutut.
Sen sijaan hiekoitussora on viheliäistä. Ei sekään haavaa tee, mutta on sen verran epämiellyttävää, että olen luopunut kengistä vasta siinä vaiheessa, kun enimmät sorat on putsattu pois. Ymmärtääkseni sora on riesa myös nelijalkaisille ja kaksipyöräisille ystävillemme.
Luonnossa kaikki särmät ovat ainakin jonkin verran ennättäneet hioutua, ja luonnonkivi onkin yksi mukavimmista materiaaleista päkiän alla.
Yleensä olen siirtynyt kenkäkauteen näihin aikoihin vuodesta. En niinkään kylmyyden vuoksi (lumessakin voi tosiaan kävellä) vaan siksi, että se on alkanut herättää turhanpäiväistä huomiota, mikä kuitenkaan ei ole tarkoitus.
Toissa syksynä minut pysäytti peräti poliisi tiedustellakseen, mikäs on meininki. Huolestunut kansalainen oli jalkinevalinnastani ilmoittanut. Tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta toivoakseni en kuitenkaan ollut vaikuttanut sekavalta tai muuten avun tarpeessa olevalta.
Katsotaan, kuinka tämä syksy etenee. Olkaa kilttejä älkääkä turhaan tehkö hälytystä. Kokeilkaa mieluummin itse.