Olen ollut kolme kuukautta helsinkiläinen. Olen rakastunut kaupunkiin, jossa vihikset saavat omat festarinsa, suurperheet kattavat brunssin kahvilan pöytään ihan kuin kotonaan ja vilvottelevat saunan jälkeen Kallion kaduilla ottamassa pyyhe lanteilla selfieitä. Ei kai se ole ihme, että valitsin viettää välivuoteni täällä, missä ikäpyramidin huippu koostuu 27-vuotiaista Suomen suurimman ikäluokan, 67-vuotiaiden, sijaan.