Hiljattain juttukeikalla Posiolla haastateltava esitteli itsensä lupsakkaalla pohjoisen murteella Heikki Seilariksi . Ihmettelin mielessäni, kun edes erikoisempi sukunimi ei kalskahtanut yhtään tutulta, vaikka tiesin lukeneeni miehen yhteystiedot aiemmin sähköpostistani.
Myöhemmin veikkonen viittasi yllättäen itseensä Ilarina. Oli pakko ruveta kyselemään, että kenestä hän oikein puhuu.
–Siis minä olen Heikkisen Ilari , hän toisti pitäen minua epäilemättä hidasjärkisenä.