Ruska helotti komeimmillaan, kun piipahdin Aavasaksalla viime syskynä vuosien tauon jälkeen. Joulukuun alussa, kun hanget jo huokasivat maiseman yllä, kiipesin vaaralle toistamiseen.

Katselin retkilläni kauneutta ympärilläni. Kummastelin pieniä parhaat päivänsä nähneitä mökkikyliä, autiutta, kurjaan kuntoon päässyttä Keisarinmajaa. Äimistelin, miten ihmeessä tämä paikka voi venyä noin kituliaana tällaisena hulluna aikana, jolloin koko maailma tahtoo palan Lapista.