Ko­lum­ni: Ää­nes­tä­mi­nen on so­lu­ta­son spe­ku­laa­tio­ta – po­lii­tik­ko uu­dis­tuu neljän vuoden välein

Kehomme lukemattomat solut uusiutuvat koko ajan. Kymmenessä vuodessa olet lähes luonut itsesi uudelleen. Kuuluuko meidän olla vastuussa vanhan itsemme toilailuista? Ja miten tämä kaikki liittyy äänestämiseen eduskuntavaaleissa, pohtii Henri Anundi.

-

Tuntuuko koskaan siltä, ettet ole sama ihminen kuin joskus aiemmin? Entiset kiinnostuksen kohteet tuntuvat kaukaisilta ja vuosia sitten tekemäsi päätökset hölmöiltä?

Saattaa johtua siitä, ettet ole sama ihminen.

Kehomme lukemattomat solut uusiutuvat koko ajan. Ne käyvät prosessin läpi eri tahtiin: jotkut uusiutuvat päivissä, toisilta se vie vuosia tai vuosikymmeniä. Jotkin solut eivät uusiudu koskaan.

Suurin osa soluistamme on kuitenkin uusiutunut kymmenessä vuodessa. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, koko luustomme uusiutuu tuossa ajassa. Itse valmistaudun viidennen luustoni sisäänajoon.

Jos näet ystävää vuosien takaa, voi kohtaaminen tuntua etäiseltä. Fysiologisesta näkökulmasta voisi jopa sanoa, ettette ole tavanneet aiemmin. Niin suuri osa entisistä itsestänne on muisto vain, uutta mönjää tilalla.

Kuinka paljon oikein muutumme muutamien vuosien välein? Voimmeko saada menneitä anteeksi uusiutuneen rungon perusteella? Pitäisikö rikollista toimintaa pystyä kuittaamaan lääkärintodistuksella: ”Olin tuolloin täysin eri ihminen, tsekkaa vaikka solukuvat”.

Ihminen on tietysti muutakin kuin lihaa ja verta. On minä, sielu tai henki, tai vaikka kaikki kolme; riippuu, keltä kysytään. Sen uusiutuminen – ja etenkin sen toteen näyttäminen – onkin sitten kinkkisempi homma. Mutta el alman perusteella meidät punnitaan.

Näin playoff-kevään tiimellyksessä ihmisen kokoonpanoa voisikin verrata jääkiekkojoukkueeseen, jossa pelaajat vaihtuvat, mutta pelitapa säilyy. Tai bändiin, jonka levyillä skulaajat vexlaa, mut soundi pysyy dimangina.

Empiirisen tutkimukseni perusteella useilla politiikassa mukana olevilla solut uusiutuvat tasan neljän vuoden välein. Ensin meuhkataan marketin sisäänkäynnin edustalla nuorisotyöttömyydestä, neljä vuotta myöhemmin ollaan henkeen ja vereen vanhusten asialla.

Siinä välissä sielu ja henki ovat päässeet unohtumaan. Minä on sen sijaan pysynyt mielessä.

Äänestäminen saa pikanttia lisämaustetta siitä, kun ei tiedä ehdokkaan uusiutumisen aikataulua. Onko hän juuri luomassa uutta itseään vai kulkeeko vielä eduskunnassakin kampanja-ajan soluilla?

Siinäpä visainen pähkinä meille, jotka koko jännitysnäytelmän kustannamme.

Mutta maksetaanpa sitä hintaa omistakin toilailuista. Vaikka solukoostumukseni on nyt pitkälti eri kuin 15 vuotta sitten, vanhat vaivat palaavat kummittelemaan yksi toisensa jälkeen, eri vuorokaudenaikoina. Kun polvea kolottaa, on kymppiuutisten aika.

Ja kukas se siellä julistaa? Ääneni saanut kansanedustaja tietenkin, vaalipuheita pyörtämässä.

Ilmoita asiavirheestä