Syvä helpotuksen huokaus suorastaan humahti vihreässä kollektiivissa, kun kansanedustaja, presidenttiehdokkaanakin pätevöitynyt Pekka Haavisto sai Eritreassa tietoliikenneyhteydet vihdoin pelaamaan ja ilmoittautui mukaan vihreiden puheenjohtajakilpaan Outi Alanko-Kahiluodon kaveriksi.
Onhan kaksi aina enemmän kuin yksi, mutta melko värittömäksi saattaa siitä huolimatta jäädä keskustelu puheenjohtajasta päättävässä vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa tänään. Ennen Touko Aaltoa vihreitä luotsannut Ville Niinistö kieltäytyi pätkäpuheenjohtajan tehtävästä, koska ”samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa”.
Joukkuepalaverista jättäytyi pois myös yllättävän moni muu puheenjohtajaspekulaatioissa ollut poliitikko. Yksi ei halunnut "ängetä" mukaan, toiset pitivät itseään joko liian etääntyneinä päivänpolitiikasta tai liian vihreinä puolueen keulahahmoksi.
Ilmastoraportti lipsahti ohi
Vihreiden kannalta harmillista on se, että puolueelta on jäänyt onnettomien olosuhteiden takia kuukauden sisään jo kolme luontevaa tilaisuutta saada asiallista ja valtakunnallista näkyvyyttä. Korostan vielä, että nimenomaan asiallista julkisuutta ja vieläpä puolueen ydinosaamisalueella – vaalien jo kolkutellessa ovella.
Toinen selkeä iskulyönnin paikka olisi ollut YK:n alaisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin julkaisuajankohta lokakuun alkupuolella. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli kerää uusinta tutkimustietoa yksiin kansiin ja julkaisee keskimäärin seitsemän vuoden välein raporttinsa ilmaston lämpenemisestä, sen syistä ja seurauksista sekä tarvittavista toimista.
Ohi lipsahti, mutta joskushan näin käy paremmissakin perheissä. Kun talo on tulessa, on turha murehtia kellarissa lainehtivaa vettä.
Ilmastomarssikin jäi puolueen härdellin alle
Puolueen viime viikkojen härdellin alle on jäänyt myös kolmas ilmeinen profiilin korottamisen mahdollisuus, kun tuhannet ihan tavalliset suomalaiset eri puolilta maata kerääntyivät ilmastomarssille pääkaupunkiin. Parin viikon takainen mielenilmaus osoitti, että suomalaiset haluavat asialle tehtävän jotain nyt, ei joskus myöhemmin, sopivampana ajankohtana.
Sillä toisin kuin ulkoministeri Timo Soini Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa (MT 19.10.) kirjoittaa, ilmastonmuutoksen torjuminen ei voi olla vain yksittäisen ihmisen vapaaehtoisuuden varassa. Maapallon oireilu saadaan kuriin vain kunnon lääkkeillä – sillä, että poliittiset päättäjät ottavat ilmastotekojen välttämättömyyden vihdoinkin vakavasti.
Pakko on paras lääke ihan joka maassa, ja ihmiskunta pystyy kehittämään jopa uusia keinoja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Jos Suomen kaltaiset vauraat teollisuusmaat eivät kykene näyttämään tietä, ketkä sitten?