Täällä päin asuvat tietävät, ettei aavalle pidä mennä, jos tietä ei ole viitoitettu hyvin. Tuskinpa on epäkohteliasta neuvoa korkeinta johtoa omalla kokemuksella. Viisauttahan on se, kun oppii toisten erehdyksistä.
Hieman karsastan etelän päättäjien katseen suuntaa – kohti etelää – jää arktinen pohjoissuunta selän taakse ja liian usein unohtuu. Miksi panna konkurssikypsä Eurooppa etusijalle kun kaikki mahdollisuudet ovat toisella suunnalla?
Eurooppa elää ihmeellisessä satumaailmassa. Luullaan voitavan ratkaista maailman kaikki ongelmat köyhyydestä, sodista ja ilmastosta lähtien, vaikka väkilukumme on vajaa kymmenesosa maailmasta.
Nykyisen presidentin toimikaudella ratkaisu tapahtuu Kiinassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa. Meidän kannalta Kiina on avainasemassa, koska se tulee ottamaan Koillisväylän omaan meriliikennekäyttöönsä hyödyntäen samalla Jäämeren rikkauksia. Venäjällä ei siihen ole paljon sanomista.
Suomella on perinteisesti hyvät suhteet näihin valtioihin. Suhteita tulee vahvistaa.
Kiinan kohdalla toivoisin presidentin ottavan käyttöön kolmen kohdan ohjelman: arktisen, kaupallisen ja nuorison. Kalotin osalta kehitetään Jäämeren rauhanomaista käyttöä ja liikenteen turvaamista, samalla luodaan vaihtoehto epävarmalle Itämeren reitille. Tässä työssä on valmis kansainvälinen neuvottelukunta, Arctic Frontiers, jonka jäseniä ovat muun muassa Kiina, USA ja Suomi.
Kaupan osalta lähtisin keskustelemaan uusien liikennereittien avaamisesta Suomen kautta Eurooppaan sekä teollisen yhteistyön lisäämistä. Nuorison kohdalla kehitetään opiskelijavaihtoa ja turismia suoraan Kiinasta Lappiin ja päinvastoin.
Suomi tunnetaan luotettavana kumppanina. Tällä perusteella yhteistoimintaa kehitetään tasapainossa, ei hölmöillä kuten Venäjän kohdalla. Hyvällä suunnittelulla taakoitamme turvallisen tien ja pääsemme molempia maita hyödyntävään yhteistyöhön. Suomella ei tässä taloustilanteessa ole aikaa vitkutteluun.