Nelisenkymmentä alakoululaista pelmahtaa välitunnilta suureen luokkahuoneeseen. He asettuvat neljän pulpetin ryhmiin, joissa istuu kaksi ekaluokkalaista ja kaksi tokaluokkalaista. Vastassa on kolme opettajaa. Luokkaa jakavat liukuovet ovat auki, kuten yleensä.
Nivavaaran koulun eka- ja tokaluokkalaiset ovat samanaikaisopetuksessa eli suurimman osan tunneista samassa tilassa.
Äidinkielentunnilla koululaiset kuuntelevat tarinan ja pohtivat pulpettiryhmissään, mitä siinä tapahtui. Tokaluokkalaiset kirjoittavat tapahtumista lauseita ja ekaluokkalaiset värittävät siihen liittyviä kuvia. Matikantunnillakin pelataan välillä yhdessä.
"On kiva neuvoa ekaluokkalaisia", tokaluokkalainen Tatu Ikonen iloitsee.
"On kiva olla yhdessä", sanoo ekaluokkalainen Alma Korvuo .
Samanaikaisopetukseen kannustetaan uudessa opetussuunnitelmassa, joka otettiin käyttöön syksyllä 2016. Nivavaaran koulussa 1.- ja 2.-luokkia on opetettu yhtä aikaa jo neljä vuotta.
"Olemme edelläkävijöitä", 2.-luokan opettaja Sara Tuisku sanoo.
"Samanaikaisopetus on lisääntynyt Suomessa ja nykyään etelässä käytössä useassa koulussa."
Ounasrinteen koulussa samanaikaisopetus on ollut käytössä vielä pidempään kuin Nivavaarassa. Se aloitettiin kahdeksan vuotta sitten aluksi tilapulan vuoksi, kertoo rehtori Jorma Kauttio .
Nykyään kaikki rinnakkaiset 1.- ja 2.-luokat opettajineen toimivat tiiminä, joka tunnista riippuen työskentelee yhteisissä tai erillisissä tiloissa ja eri kokoisissa ryhmissä. Vastaavan tiimin muodostaa osa 3.–5.-luokista. Erityistä tukea tarvitsevat ja maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat samoissa ryhmissä muiden kanssa.
"Koulupäivä on pyritty räätälöimään oppilaan näkökulmasta. Olen joutunut muuttamaan omia käsityksiäni. Kaikille ei pieni ryhmä olekaan paras", Kauttio sanoo.
Nivavaaran suuressa luokassa ovat yleensä Sara Tuiskun lisäksi 1.-luokan opettaja Kerttu Hakoköngäs ja erityisopettaja Karita Kunnari . Lapset oppivat sekä toisiltaan että usealta aikuiselta.
"Ekaluokkalaiset oppivat tokaluokkalaisilta ja lapset opettavat toisiaan usein nopeammin kuin aikuinen. Tokaluokkalaiset kasvavat heti monta senttiä, kun saavat olla apuna", Hakoköngäs summaa.
Laskemaan ja lukemaan opetellaan 8-9 oppilaan pienryhmissä. Paikalla ovat kaikki kolme opettajaa, joten opetus on normaalia tiiviimpää. Ryhmätöitä tehdään tavallista useammin. Ryhmissä työskentely on yhteistoiminnallisuuteen perustuvan opetustavan lähtökohta ja hälinää aiheuttavaa työskentelyä on helpompi organisoida usean opettajan voimin kuin yksin.
Idea samanaikaisopetuksesta syntyi, kun erityisoppilaat piti sijoittaa tavallisiin luokkiin. Nyt erityisopettajasta hyötyvät muutkin.
Nivavaaran eka- ja tokaluokkalaiset kokoontuvat taulun eteen lattialle aamupiiriin. Sen Tuisku ja Hakoköngäs ideoivat yhdessä.
"Nyt on syksy, lokakuu, keskiviikko", koululaiset latelevat Hakokönkään perässä.
"Seuraavaksi on ympäristötietoa", jatkaa Tuisku juttua sujuvasti.
Opettajat suunnittelevat ja pitävät tunnit yhdessä.
"Olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaisia opetustapoja. Ideat rikastuvat, kun niitä pohtii yhdessä", Tuisku kuvaa.
Välillä opettajat keskustelevat opetuksesta koululaisten kuullen näyttääkseen mallia. Tuisku muistuttaa, että nykyään harvaa työtä tehdään yksin, joten lapsia pyritään kasvattamaan yhteistyöhön.
Opettajienkin on pitänyt harjoitella yhteistyötä. Tuiskun mukaan ajattelutapaa on täytynyt muuttaa ja johtajuutta oppia jakamaan.
"Työssä jaksaminen ja työnilo ovat lisääntyneet. Kaikki voittavat."