Valtion ja kuntien heikko taloustilanne on kurjistanut myös kirjastoja. Ne ovat joutuneet elämään niukkuudessa jo pitkään, kun määrärahoja on leikattu jatkuvasti. Tämä on näkynyt muun muassa kirjastohenkilökunnan ja kirjahankintojen vähenemisenä.
Tilanne on vaikein pienissä kunnissa, missä muutaman kymppitonnin leikkaus kirjastolta voi kurjistaa kirjalainaamon toiminnan lopullisesti. Tosin on osa kunnista on valmis siihenkin. Enontekiön sivistyslautakunta esitti äsken kirjaston lakkauttamista, jotta kunta pysyy talousarvioraamissaan (LK/PS 24.10.). Tosin näin ei voida tehdä, koska kirjasto on lakisääteinen palvelu.
Todellisuudessa kirjastorahojen leikkauksilla tai edes kirjaston lopettamisella ei pelasteta yhdenkään kunnan taloutta. Kirjastojen osuus kunnan vuosibudjetin menoista on alle prosentin luokkaa. Kirjastoihin kohdistetut säästötoimet kertovatkin enemmän kuntapäättäjien asenteesta kuin taloudellisesta pakosta. Kirjastotoiminnan alasajoa on vaikea perustella myöskään kysynnän puutteella. Vaikka kirjojen lainausmäärät ovat laskeneet, monen muun kirjastopalvelun kysyntä on kasvanut.
Lapissa kirjastoista lainataan yhä myös kirjoja. Hyvä esimerkki tästä on Ranua, missä oli viime vuonna eniten lainauksia asukasta kohden koko Suomessa.
Aika ei ole ajanut kirjastojen ohi. Suomen kulttuurirahaston tutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät kirjastoa tärkeimpänä kulttuuripalveluna. Vain viisi prosenttia kuntalaisista ei pidä tärkeänä sitä, että asuinpaikkakunnalla on kirjasto.
Tutkijat näkevät kirjastot kolmantena tilana, joka ei ole koti, kauppa, eikä virasto, vaan sosiaalinen areena ja urbaani olohuone, missä luodaan yhteisöjä. Erityisen merkityksellinen kirjasto on eläkeläisille, työttömille ja maahanmuuttajille eli niille, joilla on paljon aikaa, mutta vähän rahaa. Kirjasto ei ole ollut enää aikoihin pelkkä kirjanlainauspaikka, vaan tila, missä opitaan, hiljennytään, kohdataan, rentoudutaan, sivistytään, kotoudutaan ja pelataan.
Kirjastot ovat muuttuneet ajan mukana, vaikka niiden kivijalka – monipuolinen kirjallisuus – onkin säilynyt. Kirjastot eivät ole jääneet leikkaustuleen makaamaan. Ne ovat paitsi säästäneet kaikesta mahdollisesta myös verkostoituneet, etsineet tehokkaampia toimintatapoja ja lisänneet itsepalvelun määrää.
Seuraava koettelemus on jo kirjaston ovella, kun sote-uudistus vie ison palan kuntien valtionosuuksista. Silloin viimeistään nähdään, ovatko kirjastopalvelut yhtä tärkeitä kuntapäättäjille kuin kuntalaisille.