Mahlankeruukausi on parhaillaan käynnissä pohjoisessa, vaikka sääolosuhteet ovat vaihdelleet hellivästä lämmöstä pakkasen puolelle – ja taas takaisin kevätkeliin.
Koivu ei säikähdä kylmää kautta, eikä mahlan nousu koivuun nyt lakkaa, vakuuttaa koko ikänsä mahlaa keväisin kerännyt saarenkyläläinen Erkki Ruokanen.
– Mahla kyllä jäätyy kylmällä, mutta se alkaa taas nousta, kun ilma lämpenee, Ruokanen sanoo.
Keruukausi päättyy, kun koivunlehdet puhkeavat. Siihen voi Rovaniemen korkeudella mennä vielä hetki.
Jopa 50 litraa vuorokaudessa
Koivunmahlan kerääminen on vanhaa kansanperinnettä. Sen harjoittaminen on vaivatonta ja palkitsevaa myös nykyaikana, sillä mahlaa saa helposti vaikka kotikoivusta. Tukevasta puusta voi valuttaa jopa 50 litraa mahlaa vuorokaudessa.
Kerääminen tapahtuu poraamalla reiän puun kylkeen lähelle tyveä ja laittamalla muoviputken reikään. Muoviputki asetetaan puhtaaseen astiaan ja annetaan mahlan valua.
Erkki Ruokanen kehottaa keruusta innostuvia käyttämään ehdottoman puhtaita astioita ja suojaamaan ne mahlasta kiinnostuvilta muurahaisilta ja muilta ötököiltä.
Poraaminen tai mahlan kerääminen eivät vahingoita puuta. Reikä umpeutuu, kun sen tukkii oksastusvahalla.
– Olen kaksikymmentä vuotta poraillut pihamme puita. Kaadoin vasta kaksi pihakoivua, eikä niissä näkynyt mitään jälkiä mahlankeruusta, Ruokanen hämmästelee.
Mahla toimii myös palautusjuomana
Vaikka peruskoivu antaa runsaasti mahlaa kerääjälleen, ei ahneeksi kannata ryhtyä. Mahla nimittäin pilaantuu herkästi ja säilyy vain kylmässä. Suurten määrien säilöminen käy työstä.
– Jos astiassa oleva mahla on harmahtavaa, heitä se pois, sillä se on silloin pilalla, Ruokanen neuvoo.
Erkki Ruokanen kerää kotipihansa koivuista maltillisesti noin kaksi litraa mahlaa vuorokaudessa. Hän aloittaa keruukauden silloin, kun koivunrungon alle alkaa tulla sula pälvi. Tänä vuonna sopivat keruuilmat koittivat pääsiäisen lämmöillä.
Keräämänsä ihme-eliksiirin Ruokanen nauttii tuoreeltaan terveysjuomana ja pakastaa loput seuraavaa talvea varten.
Ruokasen mielestä tuore mahla piristää ja virkistää varsinkin pitkän talven jälkeen.
– Urheilun jälkeen mahlan sanotaan palauttavan hyvin, koska se nesteyttää, ravitsee ja pistää aineenvaihdunnan hommiin, Ruokanen sanoo.
Mahla on juoksevaa kuin vesi ja yllättävän mietoa. Jos makuaisti on tarkka, niin vedestä tuoreen mahlan erottaa aavistuksen pienestä puun mausta ja makeudesta.
Erkki Ruokanen muistuttaa, että mahlankerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
– Naapurin metsään ei siis kannata lähteä ilman lupaa.
Koivunmahla on metsän tuoremehua
Koivunmahlaan liittyy nostalgisia ajatuksia puhtaudesta, terveydestä ja keväisestä maalaisromantiikasta. Sitäkin mahla on, mutta myös nykyaikainen terveysjuoma.
Mahlassa on aminohappoja, C-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, fosforia, magnesiumia ja sinkkiä.
Kotimaisen koivumme mahla sisältää myös hieman fruktoosia ja glukoosia, joiden ansiosta mahla maistuu aavistuksen makeammalta kuin vesi.
Ravintoaineet ovat erityisen imeytyvässä muodossa.
Kaupalliseen käyttöön kerättävä mahla pastöroidaan säilyvyyden parantamiseksi.
Kotikerääjän kannattaa huolehtia asioiden puhtaudesta ja siitä, ettei kerättävään mahlaan pääse sahanpurua tai roskia.
Mahlaa alkaa nousta puun juurista kohti oksia ennen kuin lehtien on aika puhjeta. Meillä koivunmahlan keräämisaika on huhti–toukokuulla.