Merkityksellisempää kokousta ihmisille ja kansoille Euroopassa ja koko ihmiskunnalle ei ole ollut kuin kirkolliskokous Nikeassa vuonna 325. Koolle kutsuja oli Rooman keisari, Konstantinus I. Keisarin tavoitteena oli yhtenäinen kirkko ja usko koko valtakunnan alueelle. Kristinuskosta tuli Rooman imperiumin ideologia: yksi jumala ja usko, yksi hallitsija, joka sai valtansa jumalalta.
Uuden testamentin mukaan ei ollut muuta valtaa kuin jumalalta – ei kansalta. Joka asettuu esivaltaa vastaan, asettuu Jumalan säätämystä vastaan. Uskomus eli Euroopan valtioissa näihin päiviin asti. Tuosta opista kaikki hallitsijat ja rahvasta sortanut papisto ja aatelisto ovat olleet kiitollisia.
Kristinuskosta ei olisi tullut Rooman valtionuskontoa eikä maailmanuskontoa, ellei kirkon kanta sotaan ja väkivaltaan olisi muuttunut. Jeesuksen ja alkukirkon väkivallattomuuden opetus jäi valtion ja kirkon liiton, reaalipolitiikan jalkoihin.
Koska vain tarkasti ”oikea” Nikean uskontunnustuksen mukainen usko tarjosi pelastuksen, vainot ja sodat vähän eri tavalla uskovia vastaan jatkuivat laajoina vielä uudella ajalla. ”Oikean” uskon puolustaminen ja levittäminen tuotti vainoa, pakkokäännyttämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja sotia kaikkivaltiaan kunniaksi.
Kristinusko teki Euroopasta sotaisimman mantereen. Kaksi maailmansotaa on täällä alkanut.
Kristinuskon voitto merkitsi uskonnollisen suvaitsevaisuuden loppua. Jo evankeliumeissa näkynyt juutalaisvastaisuus johti juutalaisten sortoon ja aikanaan holokaustiin. Kristinuskon ajattelua, kulttuuria ja tieteen kehitystä rajoittava vaikutus jatkui vahvana1800-luvulle asti.
Idän uskonnoista ei muodostunut pitkäaikaista yksin hallitsevaa uskontunnustusta. Islam sieti juutalaisia ja kristittyjä. Juutalaisten Jahve teki liiton vain juutalaisen kansan kanssa. Sen sijaan Jeesuksen suuhun epähistoriallisesti pantu lähetyskäsky ja Nikeasta alkanut kehitys tuottivat kristinuskosta suvaitsemattomimman, väkivaltaisimman ja sotaisimman maailmanuskonnon.
Renessanssi, uskonpuhdistus ja valistus vapauttivat Euroopan yhteiskuntia kirkon vallasta. Käynnistyi maallistuminen, rationaalistuminen ja kehitys kohti oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia. Islamilainen ja ortodoksinen maailma, kuten Venäjä, jäivät vaille noita prosesseja. Lännen kirkon hajaannus uuden ajan alussa käynnisti kuitenkin uuden uskonnollisen sotaisuuden kauden Euroopassa vuosisadoiksi.